Sunnuntaijumppaa.

Justiina köllii olkkarin lattialla peiton päällä ja aamujumppailee. Selällään sitkutus on valtavaa ja tyttö kääntyykin jo kiemurtelunsa voimasta selältään kyljelleen ja kääntyy myös pitkittäissuunnassa jonkun verran; tämän takia emme juurikaan enää pidä lasta sohvalla, paitsi todella hyvin pönkättynä. Vatsallaan olemme tyttöä pitäneet lähes päivittäin lattialla sen aikaa kun hän siinä viihtyy; eli ei kovin pitkään. Silloin tyttö jumppaa niskalihaksia eli harjoittelee kannattelemaan päätään ja sitkuttaa jaloillaan vinhasti, ihan kuin tahtoisi jo ryömimään lähteä.

Olkapäätä vasten ollessaan tyttö kannattelee päätään jo tosi miehekkäästi. Muutenkin Justiina on jämäkkä tyttö, onneksi, ompahan helpompi käsiteltävä. Välillä tyttö punkeaa itseään sylissä kaarelle ja meinaa olla jo hankalakin pideltävä, kun on niin voimakas.

Justiinalla oli perjantaina ensimmäinen neuvolalääkäri. Lääkäri ei löytänyt mistään sanottavaa; iho on hyvä ja ehjä, lonkat hyvät, punaheijasteet hyvät, sykkeet hyvät, jäntevä tyttö ja hyvin kasvanut. Lääkärin jälkeen kävimme neuvolatätin luona mittauttamassa tytön ja olihan tuota kokoa taas kertynyt:

Paino 5210g
Pituus 57cm
Pää 40,5cm

Kaikki mitat ovat käyrien yläpuolella vielä tässä vaiheessa, mutta luultavasti kuulemma tasoittuvat ajan myötä. Onhan tuo kuusiviikkoiseksi aika potra tyttö, mutta ei näillä perintötekijöillä mitään pikkurimpulaa tulisikaan.

Tyttö juttelee jo aikalailla. Repurtuaariin kuuluu pari eri hihkua, hirveä määrä erilaisia ähinöitä, kujerrusta, narinaa, jotain joka kuulostaa 'gää':lle, jotain joka kuulostaa vaihtelevasti 'ua':lle tai ''au':lle ja jotain joka kuulostaa 'göh':lle. Naurua tyttö harjoittelee myös jo kovasti, mutta tähän asti ääntä on tullut vain Spede Pasaselta tutuksi tulleen ähkäisyn verran. Äsken tosin tuli jo useampi ähkäisy peräkkäin ja sehän kuulostaakin jo naurulta. Äkkiä se oppii.

Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Nyt jo tuntuu, ettei tuo otus ole enää mikään pikkuvauva.