Kiukkuamisesta kivuuksiin.

Olen ollut jo ihan mielettömän pitkään hyvällä päällä ja en laisinkaan uupunut ja tympääntynyt. Oli tosi pitkä kausi, että olin pääosin pahalla päällä ja joskus harvoin iloluonteinen, mutta nyt on kuppi tämän asian suhteen näemmä nurin. Tänäänkin sain hirveät v-käyrähepulit töissä, jotka kuukausi sitten olisivat johtaneet koko päivän pilalle menoon, mutta nyt ärisin ja kiroilin hetken ja tilanne meni ohi. Sitten taas vaan räpätin ja naureskelin. Olen myös kivempi vähän urpompiakin työkavereitani kohtaan, enkä vinoile edes viikoittain. Sen vuoksi voinkin kohta olla samassa liemessä, jossa olin silloin pikkujoulujen aikaan. En ole taas ihan varma, että onko minuun ihastuttu sellaisen minua jokusen vuoden nuoremman pojan suunnilta. Toivottavasti ei. Ei pidä siis kuitenkaan liian mukavaksikaan heittäytyä. Yhden pojan kanssa olen kaverustunut tosi hyvin ja voidaan jakaa aika paljonkin asioita. Olen auttanut häntä naismurheissakin, eikä hän ilmeisesti ole kovin hanakkaasti avautuvaa mallia. Haluan vain tuoda iloa ja onnea ympärilleni ja siten päädyn näihin outoihin tilanteisiin. Minulla on olo, että voisin vain halata koko maailmaa ja olla iloni ja onneni kukkuloilla. Parempi tämäkin, kuin se möksötys ja jatkuva itsensä morkkaus. Tämän taitaa sitäpaitsi nähdä uloskin päin. Mieheni ainakin nauttii, kun en ole koko ajan naama makkaralla vaan pilpatan entiseen malliin ja jaan hellyyttäni. Elämäni on siis taas oikeissa urissaan!

Asiaa kaikesta.

Tuo lumi(?)sade alkaa jo pikkuhiljaa rajoittamaan tuota pihatöitten tekoa. Siellä ei vaan yksinkertaisesti viitsi olla jos taivaalta sataa räntää joka loppupelissään kulkee maan pinnan yläpuolella vaakatasossa tuulen ansiosta. Onneksi onkin jo lähes kaikki nurkat haravoitu, loput liiat karvat tarttunevat ruohonleikkuriin. Ensi viikon aikaan voisi ruveta värkkäämään puupinoja pihamaalle ja liiteriin. Hirvittävä pressuilla peitetty vuori odottaa purkajaansa, jotta saa ensi talven lämmityspuut ojennukseen. Sen jälkeen ohjelmassa on varmaan pihalaattojen vaihto ja nurmikon hätisteleminen pois hiekka-alueilta tai alueilta joilla kuuluisi olla hietikkoa. Ja sitten ne salaojien sorat. Ja maaperän muokkaus. Ja kaikki muut miljoonat. Taitaa tänä kesänä jäädä kukkaistutukset hieman vähälle, on sen verran tuota muuta touhua. Jos tätä lukee joku innokas pihamaan myrääjä, jolla silmääkin asiaan on ja taitoa tehdä, niin tervetuloa tänne vaan. Jos omistat raivaussahan, tuothan sen mukanasi.

Olemme tämän viikonlopun olleet ihan kertakaikkiaan vapaalla, joka lienee välillä ihan hyvä asia. Eilen tissuteltiin hieman ja tänään olisi tarkoitus tissutella hieman lisää. Humaloita ei varmasti tule vedettyä, ettei mene koko huominen päivä kuitenkaan nukkuessa. Vaan haittaakos sekään vapaaviikonloppuna?

Sen verran tuusasimme tänään, että kävimme Kodin Terrasta noutamassa 12 kappaletta 80*80 senttisiä painekyllästetystä tehtyjä pihalaattoja. Sijoituspaikka tulee olemaan takaterassi, jossa on tällä hetkellä todella ikävä kävellä paljasjaloin, kun rappaus murenee varpaitten alla. Ostimme myös suuria kukkaruukkuja isoille viherkasveillemme ja yhden pienen muratin ja sille köynnöstikkuhässäkän johon passaa kietoutua. Huomenna voisikin vaihtaa mullat niihin kukkiin joihin tällä hetkellä oleva multa riittää.

Minulla on ristiriitaisia tuntemuksia näitten kelien suhteen; toisaalta ärsyttää ihan vietävästi, kun on kylä ja sataa ja toisaalta on vaan hyvä, ettei nyt kuluta kaikkia aurinkopäiviä, että jää kesällekin jotain. Ja eihän tuo nyt ole vasta kuin huhtikuu. Ei se hellettä ennenkään tähän aikaan ole antanut.

Olen saanut töissä pidettyä hermoni kurissa. Teen työni ja lähden. Kyllähän siellä napinaa saa kuunnella osastonjohtajan suunnalta, mutta en jaksa enää välittää, kun se napisee kuitenkin vaikka sitä pitäisi miten hyvänä ja hommansa hoitaisi tehokkaast ja hyvin. Nyt on puolestaan alkanut hermot paukkumaan muilla osastotovereillani, jotka yleensä koettavat saada minua tyyntymään. Omituista.

Nyt lähden valmistautumaan hyvin tupakansavuiseen iltaan. Naapurillamme on entisen postin tiloihin rakennettu "kapakka" kotonaan, jossa saa polttaa sisällä. Oli eilen aikamoinen käry ja tänään tulee olemaan vielä kovempi, luulen.

Menneitten puintia ja addiktoituneisuutta.

Puidaampas ensin ne menneet alta pois. Lähdetään vaikkapa niistä korvakynttilöistä. Olivat melko jännittävä kokemus, tuli päähän sellainen ilmava olo. Hoidon jälkeinen puolituntinn oli todella vapautunut ja jokseenkin jopa humalainen ja hyvin rento.

Korvakynttiläterapia on luonnollinen hoitomuoto, joka periytyy Pohjois-Amerikan intiaaneilta. Hopi-intiaaneilla on syvä tietämys luonnollisista parannusmenetelmistä ja heidän välityksellään korvakynttiläterapia on tullut tunnetuksi Euroopassa.

Korvakynttilät vaikuttavat fysikaalisesti. Kevyt alipaine ja liekin liikkeet aikaansaavat ilman värähtelyaaltoja, jotka vaikuttavat, kuin hellä tärykalvon hieronta. Tämä saa aikaan miellyttävän lämmöntunteen ja "vapauttavaksi" koetun paineentasauksen korvassa, otsan- ja nenän sivuonteloissa. Nenän kautta hengittäminen voi kohentua ja hajuaisti parantua, vaikka nenä olisi ollut tukossa sitä ennen. Hoito on lisäksi ihmeellisen rentouttava. Se saa aikaan syvän turvallisuuden ja onnen tunteen, jonka voit kokea vain harvoin.

Hengitys todellakin helpottui ja tuli poskionteloihin lopultakin happea. Pari päivää hoidon jälkeen nenä alkoi vuotamaan joka vain voimisti poskionteloitten vapaata tunnetta.
Itse hoito tuntui outona lämpönä kaulalla ja pirskumisena korvassa. Pieni paine tuntuu jossain korvanpohjalla, mutta missään nimessä kivusta en lähde puhumaan.
Jos hoito onnistuu ja kaikki reitit korvasta nenään/suuhun saakka saadaan kokonaisuudessaan auki, tulee suuhun kynttilän makua. Minulla ei tullut johtuen siitä, että onteloni ovat niin tukossa, ettei ilma edes kunnolla kierrä. Pääsenkin onneksi uusimaan hoidon piakkoin, kun vanhempanikin tahtoivat testata ja tilattiin sitten porukalla korvakynttilöitä nettiapteekista. Saa nähdä toimivatko yhtä hyvin, kuin 'ammattilaisen' käsissä.



Ja asiasta kukkalautaan eli endometrioosiin. Kävin siellä gynellä ja köyhdyin 140€, josta saan kyllä puolet takaisin KELA:lta. Tutkimus oli melko lyhyt ultraamisineen, mutta sinänsä sain helpottavia tietoja. Tai ainakin lääkäri oli asiansa osaava ja todella rauhoittava. Endometrioosista ei näkynyt mitään merkkejä munasarjoissa tai kohdussa, mutta sehän ei vielä poista taudin mahdollisuutta. Vielä ei kuulema kuitenkaan kannata huolestua ja hötkyillä, kun kivut voivat olla merkkejä jostain pienemmästäkin pahasta, kuten hormonihäiriöstä tai irtoamattomista munasoluista. Ultrassa kaikki paikat olivat hyvässä kunnossa ja muniakin kuulema tuotan runsaasti. Sain siis ainakin sen kiven pois sydämeltäni, että olisi joku syöpä tai kasvain tai jokumuu kamala. Eiköhän sellaiset olisi ultrassa havaittu. Asiaan kuulema palataan jos en reilun vuoden kuluttua ole raskaana. Mutta sitäkin asiaa kiellettiin miettimästä ja ilmoitettiin, ettei lasten vaunuja ole nyt yhtään enempää kuin ennen aikka minusta sille tuntuisikin. Käskettiin nauttimaan kesästä. Tarkoitti varmaan mieheni kanssa, mutta entäs jos ei ole aikaa?



Ja ajanpuute on täysin itseluotua, mutta ei kuitenkaan stressaavaa. Nyt kun lumet lähtivät (ainakin vähäksi aikaa) niin on muuten se harava heilunut ja tulitikkuja kulutettu. Takapihan nurmi on niin valtavan pitkää ja lupiinipitoista, ettei sille meinaa pärjätä edes suurella heinäharavalla. Olen jyystänyt irti jo ainakin 25 kottikärrikuormallista heinää ja vielä olisi aika paljon jäljelläkin. Haravointi on vaan ihmeellisen terapeuttista ja addiktoivaa. Nyt olen jo kolmatta päivää irti haravasta säitten ja töitten vuoksi ja alan kokemaan jo vieroitusoireita. Ihana rymytä tuolla pihalla, kun ei ehdi stressaamaan mistään. Olen nyt paljon pirteämpi, kuin kaksi viikkoa sitten. Olen myös tiputtanut painoa pari kiloa painoa. Olen vallan rakastunut pihalla tussuttamiseen, mutta pitäisi varmaan muutaki osata tehdä. Kerätä tiiliä pihalta, suunnitella grillipaikkaa, raivata, maalata ja repiä. Tosin ei kaikkea tarvitse tänä vuonna hoitaa. En aio pilata kesääni stressaamalla asioista jotka valmistuvat joskus stressaamattakin. Ja kyllähän siitä miehestäkin pitäis joskus ehtiä välittämään. Ihan muutenkin ja ei niitä lapsia ennenkään haravan varren kanssa ole syntynyt.



Kodin Terra oli huisi paikka. Jos olisin ihan mielettömän rikas ja minulla olisi aikaa, niin ostaisin koko kaupan tyhjäksi ja remontoisin ja koristelisin ja tussuttaisin vain. Mutta ei sieltä nyt vielä tarttunut mukaan kuin jotain pikkutavaroita, todella halpoja kiuskiviä varastoon ja arkkupenkki takaterassille saunapuiden säilytystä varten. Ehkä miljoonasti parempi, kuin aiempi jääkaapin suojapahvilaatikon puolikas. Hieno on. Ja kauppa oli sis hieno ja valtava ja päätä pyörryttävän täynnä kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Suosittelen uusintaa itselleni ja käyntiä myös muille.



Nyt lähden stressittömään työympäristööni tekemään työni ja palaan sen jälkeen takaisin kotiin. Olen koettanut päästä eroon työstressistäni kertomalla itselleni, että työ on vain rahanhankkimisväline ja siitä ei kuulu kantaa jatkuvaa huolta. Älä vedä hernettä nenääsi ja koe henkilökohtaisena jokaista vastoinkäymistä. Tee työsi niin hyvin kuin taidat, päästä pahat puheet korvasta sisään toisesta ulos, sopeudu tilanteisiin ja älä missään nimessä tuo töitä kotiin.

Kaikesta huolimatta aion laittaa CV-nettiin ilmoituksen, kunhan saan inspiraation sen kirjoittamisen. Katon ihan mielenkiinnosta, että mitä olisi tarjolla. Jos tarjolla on jotain tarpeeksi hyvää, saatan vaikka vaihtaa työpaikkaa.

Lahot aivot ja aina kiire.

Pitäisi ehtiä kirjoittamaan taas joku päivä tänne ihan kunnon löpinät vaikka mistä asioista. Esimerkiksi korvakynttiläthän on puimatta ihan kokonaan vaikka lupasin hoidon tulokset täällä kertoa. Sitä tähän ikään mennessä on käynyt jo niin haperoksi, ettei mitään vaan muista. Myös endo-tutkimukset olivat ja menivät. Kodin Terra käytiin tutkimassa ja päässä pyörii taas miljoona asiaa. Tulen purkamaan ne tänne kunhan tässä ehdin ja jaksan. Nyt lähden tekemään pieniä kodin askareita, kuten kasaamaan hyllyjä ja laittelemaan amppeleita.

Elämäni kevät.

Nyt on virtaa! Kyllä se ulkoilma näemmä on paras lääke lähes kaikkeen yleisesti normaalista vitutuksesta ja työstressistä kipuiluun. Kun nyt on tätä omaa lääniä jossa saa tussuttaa milloin mitäkin, niin kyllä muut murheet unohtuu. Hirveä pihasuunnittelu on käynnissä ja keväthommat käynnissä. Ulkoilmassa unohtaa murehtia ja kipujakaan ei juuri touhutessa huomaa. Iltaisin ei väsytä laisinkaan ja vaikka yöunet jäävät normaalia lyhyemmiksi, niin aamutkin ova yhtä pirteyden pesiytymää. Nyt voi jo T-paidassa pihahommeleita hoitaa narrailla pisamoita nenälle ja käsivarsiin. Huomenna avautuu grillikausi pihvin merkeissä haravoinnilla höystettynä. LUKSUSTA!

Piha vaatii ihan hirveän työn, mutta mitäpä sitä siitäkään sressaamaan, kun kaikkea ei kuitenkaan saa tänä kesänä valmiiksi. Loppusijoituspaikkahan tämä nyt on, niin onhan tuota aikaa. Ja ilokseenhan tuolla pihalla puuhailee.

Ehkä normaalia kevätvirkeystasoa nostaa myös uudet allergialääkket. Duactit ja Zyrtecit nukuttavat minua ihan valtavasti. Viime viikolla kävelin apteekkiin ja ilmoitin tahtovani väsyttämätöntä allergialääkettä ja sain aivan mainioita nappeja; Telfasteja. Oireet helpottivat heti ensimmäisen napin ottamisen jälkeen ja allergiaoireita ei ilmene edes vaikka ulkona onkin täällä kukkivien leppien keskellä.

Nyt unelle, aamulla pirteänä ylös ja huomenna selvittelemään sitä endo-politiikkaa lääkärille.

Aikainen lintu madon kadottaa..

..taatusti tehokkaammin, kuin myöhäinen. Ei saa ihmispolo nukkua enää nimeksikään. Aamut senkun aikaistuvat ja kohta ollaan varmaan jo ennen aamuyötä töissä. Itsehhän olen kyllä kovastikkin aamuihminen sinä mieleen, että tekstiä kyllä alkaa tulemaan heti aamusta (joka on melko epämiellyttävää sellaisten ihmisten mielestä, jotka tarvitsevat hiljaisen heräämistovinsa kahvikuppinsa kera), mutta tehokkuustaso töiden suhteen ei kyllä ole korkeimmassa huipussaan vasta kuin ensimmäisen kahvitauon jälkeen.

Ensi viikolla olisi tarkoitus saada miljoona asiaa tehtyä,kun männäviikolla ei olla saatu mitään johtuen mieheni yövuorosta ja minun välivuorostani. On ollut niin hyvin ristiin menevät työajat, että eipä olla juuri tavattu kuin illalla Salkkareiden merkeissä. Kunhan nyt selvitään viikonlopun kestävästä halkojen teosta ja auton korjauksesta, niin sitten voi harkita jonkun muunkin järkevän tekemistä, kuten puiden mättöä, siivoamista, sukkaostoksilla käyntiä, kierrätysasioiden ja- astioiden suunnittelua ja monia monituisia muita asioita.

Pääsen ensi viikolla sinne tutkimuksiia, ihan jo jännittää. Olen saanut kyllä niin paljon kehuja kyseisestä lääkäristä, että eiköhän nämä asiat tästä selviä.

Aikainen lintu poistuu nyt töihin söpelöimään ja kuuntelemaan, joskos sitä pantaisiin työseisaus päällensä tässä joskus.

Voi elämän kävyt!

Ompas oudot olot. Valtavan hyväntuuliset ja helpottuneet ja iloiset ja keväiset, mutta samalla ärsyttää niin maan perhanasti.

Iloistuttaa kovin tämä kevät. Valon voima saa minuun suunnattomasti lisäviraa ja hyvää mieltä. Haluiaisin tosi ulkoilemaan, mutta tällä viikolla en ole ehtinyt töiden vuoksi. Lähes pimeän aikaan olen töihin mennyt ja iltahämärissä kotiutunut. Mutta kyllä sitä vielä ehtii.

Helpotuttaa se, että minulle tehdyissä veri- ja pissanäytteissä ei ollut missään mitään vikaa. Olen viime aikoina kipeillyt aika paljon ja kuumeessa pissatessa koskee selkään, niin olin huolissani munuaisistani. Mutta kaikki arvot ovat hyvät. Samalla selvisi, ettei vielä tarvitse kolesterolistakaan huolestua, vaikka välillä syönkin aika raskaasti. Siis kaikki ison ja pienen verenkuvan arvot olivat hyviä.

Sain ajan ihan oikealle gynegologille tämän endometrioosini kanssa. Hoitaa kaiketi ultraäänen siinä ja varmaan saan lähetteen jatkotutkimuksiinkin vähän rivakammin kuin tk:lta. Kyllähän se lähes 100€ rahapussia keventää, mutta asia on kuitenkin mielestäni tärkeä. Ei tarvitsisi kuin pari viikoka malttaa pysyä pöksyissään, kun saisi nyt jotain tietoja tästä tilasta.

Ja sitten tämä ärsytyksen kohde. Elintarvikealalla alkaa työtaistelut TES-neuvotteluiden sotaisuuden vuoksi. Tänään alkaa ylityökielto, eli ei yli kahdeksaa päivätuntia, ei yli 40 viikkotuntia. Osastonjohtajammehan on vähän kuin välikädessä meidän ja johtajiston välissä, eli hänen ei tarvitsisi siis otatea koko asiaan. Hänellä kun on ollut tapana teettää meillä ylitöitä, niin nyt saamme sitten jatkuvaa propagandaa tyyliin "se on omasta päästä se ylitöitten tekeminen" "Nyt kun te ette jousta, niin ei minunkaan tarvitse" "Ei ketään rikkurina pidetä vaikka ylitöitä tekisikin". Jos joka työntekijä ottaisi tuollaisen asenteen, niin miten liitto voisi saada vaateensa läpi? Osastonjohtajamme on ottanut lähes henkilökohtaisena hyökkäyksenä sen ettemme tee yli 8 tuntia päivässä. Sempä vuoksi emme saa sitten tehdä vajaitakaan päiviä vaikka hommat loppuisivat kesken päivän. Eli tämän aprillipäivän ja kiirastorstain kunniaksi istunkin sitten työmaalla iltakahdeksaan asti vaikka hommat loppuisivat jo neljältä. Enkä aio alkaa kaakeleita pesemään. Alkuviikon olemme painaneet niska limassa 10-12 tunnin päiviä ennakkokostoksi nyt alkavasta ylityökiellosta. On tämä taas niin reilua.

Sen takia tilanne johti työtaisteluun, kun elintarvikealan työnantajapuoli eli ETL haluisi uuden työaikamallin käyttöön: tehtäisiin 10-12 tuntisia päiviä ja sitten vajaampia. Pitkien päivien ylitöistä ei maksettaisi palkkaa ja kaikki viikonpäivät olisivat samanarvoisia. Kyllä tilipussi kuihtuisi melko sääittäväksi. Peruspalkka pysyisi samana. Todella iso osa palkastani kertyy pitkistä päivistä ja muista lisistä.
Tietenkään SEL (suomen elintarviketyöntekijöiden liitto) ei tietenkään ole tähän suostuvainen ja siinä rintamassa mekin taistelemme. Toivottavasti taistelu tuottaa tulosta.