tiistai 24. huhtikuuta 2012

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Miten meillä menee?

Otsikossa esiintyvään kysymykseen voin yksiselitteisesti vastata että hyvin menee. Talven yli vellonut masentuneisuus on alkanut toden teolla siirtyä taka-alalle, Justiina on muuttunut isoksi tytöksi, parisuhderintamalla puhaltaa taas lämpimämmät tuulet ja minä löysin itselleni työpaikan kesäksi.

Kuten edellisestä postauksesta selviääkin, olen piristynyt. Kevät on tehnyt minulle todella hyvää. Tämä asia on melko monipiippuinen. Kevät on tarkoittanut pihalla olemisen ja liikunnan lisääntymistä ja ne ovat tehneet minulle hyvää. Kevät on myös tarkoittanut sosiaalisen elämän piristymistä ja sekin on tehnyt minulle hyvää. Kevät on tarkoittanut parisuhteenkin kukkaan puhkeamista ja sekös se vasta hyvää tekeekin. Ihanaa, kun on kevättä rinnoissa.

Kotiäitinä oleminen saa jäädä minulta hetkeksi ja sekin tulee varmasti tekemään hyvää koko perheelle. Pääsin läheiseen kaupunkiin viheraluehoitajaksi, sopimusta kestää alustavasti syyskuulle saakka. Työ ei ole vakituinen eikä myöskään "liian" hyväpalkkainen, mutta ajattelen asiaa oman hyvinvointini kannalta. Vireystila varmasti muuttuu vallan erilaiseksi, pääsen ulkotyöhön ja odotan kilojenkin karisevan työn johdosta. Voisin sanoa että tämä on melko pehmeä laskeutuminen työelämään. Samalla myös nään että olisiko puutarhapuolen työt minua varten suunniteltuja. Jos ovat niin tiedä vaikka innostuisin kouluttautumaan alalle - tosin ehkä enemmän viherrakennuksen kuin viheraluehoidon puolelle.

Justiinasta on toden totta tullut jo iso tyttö. Enää ei voi hyvällä omallatunnolla puhua vauvasta. Kohta vuoden tullessa täyteen neiti on juuri oppimassa kävelemään, suussa on jo kuusi puhjennutta hammasta ja kaksi tuloillaan, oma luonne kehittyy vallan seuralliseen, mutta itsepäiseen suuntaan ja leikit muuttuvat koko ajan nokkelamman oloisiksi. Tuttipullosta luovuimme viikko sitten ilman mitään erikoisempia kotkotuksia, eräänä päivänä en vain enää antanut maitoa pullosta unille mennessä; justiina ei noteerannut asiaa millään tavalla. Tavalliseen maitoon siirtyminen on hyvässä vauhdissa ja sekös helpottaa mukavasti ruokapolitiikkaa ja muuttaa kauppareissuja halvemmiksi (järjettömän kallista juottaa korviketta..). Seuraavana ohjelmassa onkin sitten tutista luopuminen ja pottakoulu. Ne nyt saavat odottaa vielä hetken ettei koko ajan olla muutoksen pyörteissä.

Justiinan kävely on hauskan näköistä toimintaa. usein pitää nousta aikuisen lahjetta pitkin ylös ja kävellä siitä kiinni pitäen ja samalla mahdottomasti kikatellen. Toisinaan tyttö nousee istualtaan ylös ja lähtee siitä vain kävelemään; yleensä viiden askelen jälkeen tapahtuu pyllylleen lasketuminen tai nenälasku käsiin tukien, mutta yritys on kuitenkin kova. Varsinkin omin avuin pystyyn noustessa tytöllä on tapana alkaa mahtailemaan ja pullistelemaan seisoessaan,kumma otus.

Justiina on vallan hurmaava tyttö kaikessa aurinkoisuudessaan ja leikkisyydessään. Kuitenkin silloin jopa minulla on hankaluuksia pärjätä jos tyttö haluaa jotain ihan oikeasti. Silloin hakataan päitä yhteen ja kieltoa seuraa itku, itkua uusi yritys ja uusi kielto. Myös lyhytjänteisyyttä on havaittavissa, jos esimerkiksi laatikko ei avaudukkaan ensiyrityksellä niin itkuthan siinä pitää vetäistä - mielellään draamanripauksella varustettuna. Sanoisinko että temperamenttinsa on kyllä saanut sukujensa naisilta, miehet kun ovat isääni lukuunottamatta melko rauhallisia tapauksia.

Olen miettinyt blogin tulevaisuutta. jos kirjoitustahtini ei ala tästä piristymään niin ehkä lopetan kokonaan bloggaamisen. Ei tämä oikein palvele minua päiväkirjana (en ole muuten koskaan pitänyt sellaista paria viikkoa pidempään) eikä lukijoita lukemisena jos saan suollettua tänne yhden tekstin kahdessa kuukaudessa. Katsotaan nyt mitä kesä tuo tullessaan ja millaisia kirjoitusintoja se minussa kirvoittaa. Saatan kyllä olla niin onnesti ymmyrkäisenä työmaitten vuoksi etten osaa kirjoittaa sanaakaan.

Kuulostaako kauhean pahalle jos minusta on ihana päästä välillä pois kotoani ja eroon perheestäni vaikka sitten sen ruohonleikkuun ja puistojen siivouksen muodossa? Olen vain yksinkertaisesti tämän kuluneen vuoden aikana puutunut pystyyn kaikesta äitiyden onnesta huolimatta.