keskiviikko 31. elokuuta 2011

Todella pikaisia kuulumisia.

  • Ilmoittauduin buzzaajaksi, joten tulevaisuudessa saatte lukea myös tuote-esittelyjä. Innolla jo odottelen ensimmäistä kampanjaa.
  • Potkaisin jo parikin kuukautta jumissa olleen painoni Nutrilett-quickstartilla taas alamäkeen. Aiemmin olin lisännyt liikuntaa ja keventänyt ruokavaliota; silminnähden laihduin, mutta paino oli jumissa.
  • Olen hellittänyt kotitöiden osalta ja ollut rennommin, kuin ennen. En jaksa repiä stressiä muutamasta väärissä paikoissa olevasta tavarasta; kyllä sitä ehtii siivoamaan muulloinkin.
  • "Justiina" nukkuu, syö ja seurustelee entiseen malliin; joka päivät tietenkin vähän jotain uutta oppien. Tyttö ei vielä käänny vatsalleen. Selällään tai vatsallaan ollessa mönkimispeitto ei meinaa enää riittää, kun tyttö pyörii napansa ympärillä vähän vaikka miten päin.
  • En ole saanut aikaiseksi uutta kukkapenkkiä vaikka ostinkin jo perennat. Ehkä jo tällä viikolla edistyisin tämän asian suhteen.
  • En ole myöskään pyöräillyt pitkään aikaan, kun olen iltaisin puurtanut pihalla.
  • Alan taas käydä kaverin kanssa vesijuoksussa tässä joskus ihan lähiaikoina. Pitää vaan vähän miehen kanssa sumplia, että miten on järkevin toimia asian suhteen. Mies on kuitenkin töissä aina pitkään ja uimahallille on 20km matkaa, eikä lapsenhoitajia löydy ihan joka nurkan takaa.
Siinäpä tosi nopeet jorinat.

Kertokaa joku viisas minulle, että pystynkö muuttamaan sähköpostiosoitettani, jolla hallinnoin blogiani?

torstai 25. elokuuta 2011

Epäonnea ja muistutuksia.

Unohdin edellisessä postauksessa mainita siitä, kuinka rähmäkäpälä taas olinkaan. Sain silmälasit tuossa heinäkuussa. Nyt ne ovat rikki, särkyivät herukanpuinnissa. Onneksi saan kotivakuutuksesta omavastuun yli menevän osan takaisin, mutta olisihan nuo silti voinut jättää särkemättä. Vanhat lasini saa korjattua b-luokan kuntoon ja kävin eilen tilaamassa itselleni uudet. Ompahan sitten rymylasit ja hyvät lasit erikseen. Homman hauskuus oli siinä, että olin juuri paria tuntia ennen lasien rikkoutumista kysynyt jostain tuntemattomasta syystä isältäni, että korvaisikohan mikään vakuutus, jos lasit menisivät heidän töissään rikki. En tiedä mistä kysymys tuli mieleeni, mutta olisi varmaan pitänyt jättää kysymättä.

Siinä käsiteltiin se epäonninen osuus. Muistutteluosuus sitten seuraavaksi.

Jos koet tarvetta klikata kaappilukija-painiketta sivun oikeassa laidassa, niin klikkaa pois! Tämä koskee siis teitä, jotka oletatte etten ole teistä tietoinen. Vielä kaksi päivää jäljellä ja ilmoittautuneita kaappihenkilöitä on melko vähän. Tämä voi tosin helpostikkin pitää paikkansa, mikäli google analyticsiin on uskominen.

tiistai 23. elokuuta 2011

Jekovit-raivo ja liikuntaa.

Päiväunille menoon liittyvä raivoaminen johtui kaiketi yksinkertaisesti Jekovitista - siis sen aiheuttamista vatsanpuruista. Ainakin nyt, kun Jekovitia ei olla käytettä kolmeen päivään, onnistuu päiväunille meno jo paljon helpommin ja unet ovat myös pidentyneet. Alun alkaen käytimmekin D-tippoja, mutta niiden loppuessa mies toi apteekista Jekoviteja, jonka jälkeen alkoi tuo edellisessä postauksessa mainittu raivoaminen. Justiina ei ole koskaan ennen kitissyt pierujen vuoksi, mutta viikonloppuna jopa heräsi uniltaan huutamaan, kun pieretti niin pirusti. Nyt on käytössä taas D-tipat ja tyttö taas aurinkoinen, mutta vaatelias itsensä.
Vielä on ilmassa sellaista taistelua, että "minähän en muuten nuku", mutta se kuuluu kaiketi ihan vaan tuohon ikään ja kehittymiseen; niin paljon tulee kaikkea uutta päivän aikana ja opetellakkin pitäisi vaikka mitä, niin ei kai sitä nyt nukkumaan malttaisi ruveta.

Onnea ja autuutta; lopultakin lähimaastoon ilmaantui lenkiksi kutsuttava kävelyreitti. Olen niitä lenkkeilijöitä, jotka tympääntyvät jos pitää palata samaa reittiä takaisin. Mieluiten kävelen lenkuran. Täällä ei lenkkiä ole sopivilla holleilla ja sopivan mittaisena ennen ollut, mutta nytpä on. Matkaa tulee vajaat 5km kotipihasta taas kotipihaan ja suurin osa lenkistä on ihanan rauhallista metsätietä. Tie on uusi ja näin ollen pintahiekka on vielä aika pehmeää, mutta ompahan vähän enemmän vastusta vaunuja työntäessä.

Huomasin jo toissa viikonloppuna, että en ole vielä toipunut sektiosta ihan entiseen kuntoon. Olemme mieheni kanssa olleet nyt kaksi viimeisintä viikonloppua vanhempieni luona mustaviinimarjoja puimassa (siis tekemässä tätä). Seistaan pitkään aika ajoin pahastikkin rytkyttävän koneen kyydissä (minä vielä ehkä maailman huonoimmilla länäpohjatennareilla), sorkitaan marjoista hämähäkit, lehdet, oksanpätkät, luteet ym. pois ja mätetään päivästä riippuen useampia satoja 7-12kg:n marjalaatikoita ei-niin-ergonomisissa työasennoissa. Kyllä sektiosta selviytynyt mahanahka ja vatsalihakset olivat aika koetuksella. Voimat loppuivat myös pikemmin kuin "ennen vanhaan". Viime viikonloppuna teimmekin äitini kanssa vaihtoa lapsenvahtimisen ja puinnin suhteen, etten vaan vahingossakaan säre itseäni. Pakko se vaan on uskoa, etten olekaan super-nainen, joka 9 kuukauden raskauden ja sektioon päättyneen synnytyksen jälkeen olisi jo näin pian entisessä kunnossa. Pitänee olla itselleen armollinen, vaikka enimmäkseen tekisi mieli ruoskia itseni treenaamaan ja raskaampiin töihin vaan.

torstai 18. elokuuta 2011

Päiväuniraivotar.

Onkohan tässä 3kk kohdalla joku erityinen kiukuttelu-vaihe?

Jok'ikinen päivä olemme samassa tilanteessa: lapsi herää, saa kuivat vaipat ja syö hirveästi huitoen ja päätään pyörittäen. Sylitellään sohvalla, lapsi kellii vähän aikaa lattialla lelujensa parissa hyväntuulisena hihkuen ja virikkeitä seuraillen, syön aamupalani joko lattialla tai otan lapsen sitterissä keittiönpöydälle seurustelemaan, alkaa silmien nuhjaus ja nälättääkin, syödään ja tarjotaan nukkumaan - ei onnistu, huudattaa vain, ei edes kunnon itkua vaan ihan selkeää kiukuttelua ja juonimista. Laitan lapsen sänkyyn, hyssyttelen ja rauhoittelen, haen lisää maitoa,sylitellään ja rauhoitellaan. Lapsi ei ole tyytyväinen sylissä, sängyssä, tutin kanssa, ilman tuttia. Lopulta lapsi äksyää itsensä uneen tai ottaa tainnuttavan maitoannoksen jo puoliunessa, joskus voi myös nukahtaa suoraan sänkyyn, mutta siihen tarvitaan juuri oikea mielentila, toisinaan paras lääke on tuoda olohuoneen lattialle leikkimään ja sitten kiukku ja väsymys katoavat kuin taikaiskusta. Joskus tätä rumbaa jatketaan ihan hyvä tovi ennen kuin päästään molempia tyydyttävään lopputulokseen. Toisinaan teen "paniikki"ratkaisun ja pakkaan lapsen vaunuihin tai turvakaukaloon ja lähden kevelylle tai ajelulle, koska tiedän sen toimivan varmasti ja tainnuttavan lapsen uneen.

Yöunille Justiinan saa useimmiten melko helposti; iltamaito naamariin ja lapsi nukahtaa jo pullolle tai viedään hereillä sänkyyn, laitetaan uniriepu kainaloon, vedetään Paul Ankka soittelemaan tuutulaulua ja avot - siellä lepää!

Mikä on tämä päiväuniraivotar, joka valtaa muuten niin aurinkoisen lapsemme? Lapsi ei vaikuta kipuiselle, ei pieruiselle, päällä on kuivat vaipat, syöty on... Onko kyseessä hampaat, kun viime aikoina on ollut paljon kuolaamista ja nyrkin (tai minkä tahansa muunkin) syömistä? Onko tämä vain joku kehitysvaihe, joka loppuu aikanaan?

Olen koettanut selkeästi väsyneeseen lapseen sekä silittelyä ja hyssyttelyä, sänkyyn jättämistä, kuljettelua ympäriinsä, mutta en ole hyvää konstia vielä löytänyt tai ainakin se oikea konsti on joka päivä erilainen.

torstai 11. elokuuta 2011

Tytön tylleröinen.






Kotipuutarhan herkut ja muut hömpsötykset.










Klikkaa pois!

Kävijämittari se vain rullaa koko ajan suurempiin lukemiin, muttei itsensä paljastaneita lukijoita ole vieläkään kovin monia; muutaman tiedän lukijalistalla olevien lisäksi. Aion tehdä nyt sen, minkä olen havainnut joitamien muidenkin bloggaajien tekevän; laitan sivupalkkiin "luen anonyyminä"-kyselyn, jotta olen edes jotenkuten kärryillä todellisesta lukijamäärästä. Ehkä tämä taas jollain tapaa liittyy siihen, että murjonko blogini uuteen kuosiin ja vähemmille silmille vai jatkanko entisellä linjalla.

Rohkeasti vaan klikkaamaan jos arvelet, etten minä tiedä sinun lukevan blogiani!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Neuvolointia neulatyynynä.

Käytiin eilen Justiinan 3kk-neuvolassa. Varsinainen terkkari oli lomalla ja meidät otti vastaan harjoittelija, jonka kanssa löysimme melko hyvin yhteisen kielen, muttei kuitenkaan tunnu olevan sen oman terkan voittanutta. Ensi kerralla sitten päästäänkin tutun tätin käsittelyyn ja neuvolalääkärinäkin tulee toimimaan entinen omalääkärini, jonka kanssa jutut luistavat myös mitä mainioimmin. Olen ollut tekemisissä parin terkkariharjoittelijan kanssa ja ikävä kyllä en ole ollenkaan vakuuttunut. Toki ymmärrän sen, että nuorten pitää tehdä töitä jotta kokemus karttuu, mutta heidän neuvonsa ovat aina jokseenkin kirjaviisaan oloisia; sehän on selitettävissä tosin sillä ettei heillä ole vielä omakohtaista kokemusta. Vakkariterkkarini ei tuijota vain kirjan ohjeita vaan tuntuu luottavan enemmän siihen, että lapsen voi kasvattaa hyväksi ihmiseksi muutenkin kuin yhdellä tietyllä kaavalla.

Justiinan kehitys on mallillaan; hyvin jaksaa kannatella päätään, seuraa leluja katsellaan, heijasteet ovat lähes hävinneet, kujertaa, juttelee ja hymyilee. Kaikkia temppuja ei neuvolassa kuitenkaan esitelty, kun neiti oli hiukkasen väsynyt ja nälkäinen kotona unta vastaan käydyn viivytystaistelun vuoksi; ei päässyt yllättämään, että jonnekkin lähtiessa vedetään herne nenään ja ei suostuta nukkumaan.

Kaulapoimuja käskettiin seuraamaan vielä entistäkin tarkemmin vaikka jo nyt putsaamme ne päivittäin mahdollisesti useammankin kerran. Olivat eilen aika hautuneet, mutta yön yli olleen talkin ansiosta poimut olivat tänään jo ihan hyvässä kunnossa. Muun sortin moitteen sijaa ei terkkariharkkari löytänyt.

Painoa on kertynyt tähän mennessä hienot 6570g (5590g) ja pituutta 62,8cm (57,5cm), päänympärys on 43,2cm (41,5cm). Suluissa on 2kk neuvolan mitat vertailun vuoksi. Pään mitta kulkee todella hienosti omaa käyräänsä pitkin, mutta on paljon "normaalia" suurempi; saa nähdä mitä lääkäri sanoo 5kk käynnillä. Pituus on keskiarvon yläpuolella ja paino keskiarvon tietämillä, saisi olla kuulema enemmänkin pituuteen nähden; kuinkahan monet lisäpoimut kaulasta löytyisikään jos painoa olisi vielä lisää?

Väsymys ja nälkäisyys eivät ainakaan helpottaneet rokotustilannetta. Ensin tyttö Justiina sai suuhun rotavirusrokoteaineen ja sen jälkeen piikit molempiin reisiin. Itku oli aivan valtava, kovempi kuin ikinä ennen. Minuakin alkoi melkein itkettämään, kun tyttö itki niin lohduttomasti. Sain puristaa Justiinaa todella lujasti itseäni vasten ja pidellä toisella kädellä rokotettavaa jalkaa paikoillaan, ettei vain tulisi liikahduksen takia vahinkoja; paljon tyttö vastaan vänkäsikin ja minä pelkäsin koko tytön menevän rikki napakan puristuksen vuoksi. Piikit saatiin kuitenkin ongelmitta annettua ja itkukin loppui siinä vaiheessa, kun tyttö pääsi takapenkille kaukaloonsa nukkumaan. Vähänhän tuo reisiään aristi eilen, mutta tänään en ole huomannut mitään. Nukkumaan mennessä annoin supon, ettei kuume pääse yöllä kohoamaan varkain ja tänään annoin toisen päiväunien jälkeen, kun oli neiti valahtanut niin järjettömän kalpeaksi ja jotenkin huteran oloiseksi. Kuumetta ei ole ollut, eikä enää tänään mitään muitakaan oireita; ehkä tyttö nukkuu enemmän kuin normaalisti, mikäli se edes tuon unikeon suhteen mahdollista.

Kuumeen suhteen terkkari antoi hivenen erikoisen ohjeistuksen. Olen aina ollut siinä käsityksessä -vielä tänäänkin- ,että pyllystä mitattuna ruumiinlämpö on aina korkeampi kuin kainalosta mitattuna ja vielä 37,7 olisi täysin normaalilämpöä. Terkkari kuitenkin koitti minulle vakuuttaa, että takamuksesta mitattuna pätee sama kuin kainalosta mitattuna; siis yli 37 astetta olisi jo lämpöä. Olen tällä kertaa luottanut nettineuvoihin enemmän kuin terkkariharkkariin ja tullut siihen tulokseen, että jos pyllylämpö on alle 38 astetta, niin ei vielä ole mitään hätää. Omituista vain, että miten terkan neuvo oli moinen.

Seuraava tarkastus olisi siis edessä 5kk iässä; sitä odotellassahan tyttö ehtii kasvaa ja kehittyä ihan valtavasti.

perjantai 5. elokuuta 2011

Mökkihöperö.

Tänään tuli romahdus ja stoppi. Hetkellisesti en vain enää jaksanut. Tiedän, että kaikki olisi vain itsestä kiinni, mutta ei tämä asia nyt ihan niin yksioikoinenkaan ole. En ole käynyt ihmisten ilmoilla koko viikolla. En ole oikeastaan päässyt päivisin edes suihkuun. Kun Justiina valvoo, vaatii hän lähes jakamattoman huomion. Kun hän nukkuu, siivoan kotia - en vain ymmärrä miten voimme joka ikinen ilta aiheuttaa kaaoksen päivällä järjesteltyyn kotiin. Pitäisi osata ummistaa silmät sotkulta; vai "sotkulta"?. Pitäisi käyttää lapsen uniaika itsensä hyväksi edes kerran päivässä. Pitäisi vain ottaa ja lähteä käymään kauppareissulla tuulettumassa. Taisin tosin olla edellisenkin viikon kotona. En vain näköjään enää yksin uskalla lähteä minnekkään. Ensi viikolla on onneksi jo pakko lähteä hierojalle ja neuvolaan; lupaankin luuhata kylällä vaikka ihan huvikseni karkottamassa mökkihöperyyttä.

Miten entisestä kyläluudasta on tullut tällainen kotiporsas?

Nyt kun pihatyöt ovat helpottaneet, niin aloin siivoamaan kaappeja ja muuttamaan huoneiden järjestystä. Ilmeisesti minulle on kehkeytynyt joku tekemisaddiktio; en osaa olla tekemättä mitään. Väsytän itseni ihan vain omalla tyhmyydelläni ja jukuripäisyydelläni. Olen huomannut, että verottaja on jo iskenyt. Nukun ihan laittoman pitkiä yöunia (10-12h) ja silti olen kuin zombi. Laahustan ympäriinsä ja ruoskin itseäni tekemään miljoonaa asiaa lapsenhoidon ohella.

Olen idiootti, tiedän sen.