Tunnustan!

1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

1)

Kiitos Jii tästä tunnustuksesta! En ole ollut viime aikoina kummoinen bloggaaja, joten tämä piristi mieltä ja saa minuun valettua ehkä uutta bloggausintoa.

2)

* Vihellän paljon ja useissa tilanteissa; mieheni vasta sanoi minulle ettei ole koskaan kuullut kenenkään viheltelevän julkisesti kirkonkylillä - paitsi minun.

* En osaa iskeä silmää ilman, että toinenkin silmäni menisi lähes kiinni.

* Minulla ei ole lempinukkuma-asentoa mitenkään vakiona. Myllään itseni iltaisin vatsalleni tai sille kyljelle millä haluan nukkua. Selälleni en osaa nukahtaa, mutta selältäni saatan kyllä herätä.

* Olen todella huono kasvattamaan viherkasveja. Viime viikolla heitin pois useita kasveja ja jätin niistä pistokkaita tai muita poikasia juureentumaan - luultavasti viimeistään kahden viikon päästä kaikki ovat kuolleet.

* Olen itseni huomaamatta melkoinen keimailija ja tämän vuoksi päädyn tilanteisiin "antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa".

* Ajan monesti autolla niin ajatuksissani etten välttämättä ymmärrä vaihtaa pitkiä pois jonkun ajaessa vastaan; anteeksi vain kaikki kanssa-autoilijat!

* Selkärankani alkaa murenemaan tupakkalakon suhteen. Lopetin polttamisen raskaaksi tullessani, synnytyksen jälkeen olen polttanut juovouksissa ja silloin tällöin seurana. Nyttemmin tupakanhimo on välillä valtaisa varsinkin hermojen kiristyessä.

3)

Jaan tunnustusta, hyvää mieltä ja paljastelupyyntöä eteenpäin seuraavien blogien haltijoille (en suinkaan 15, koska niin montaa bloggaajaa en saa repäistyä mistään) :

Sivuääni
Olipa päivä
Haikaran jalanjäljillä
Sateenkaaren päässä...

P.S. Pitäisiköhän minun keksiä jostain lisää luettavia blogeja...

Elämäni talvi.

Noitten otsikossa esiintyvien kahden sanan väliin saan ujutettua monta erilaista adjektiivia.

Onnellisin - Saan viettää ensimmäistä talveani äitinä.
Yksinäisin - Olen keskellä ei-mitään kahden tyttäreni kanssa miehen ollessa töissä.
Erilaisin - Kaikki elämässäni on muuttunut. Minä olen muuttunut.
Stressipitoisin - En ole vieläkään päässyt sille aaltopituudelle, että joka paikan ei tarvitse olla tiptop.
Pisin - Pitkät päivät täällä. Varsinkin ne, kun on tuhat astetta pakkasta tai lunta sataa vaakatasossa.

Kaikkien näiden seurauksena voin sanoa kaikesta onnesta ja äitiyden ihanuudesta huolimatta, että tämä talvi on ollut ehdottomasti elämäni vaikein ja rankin. Olen ollut alamaissa ja väsynyt koko talven. Olen koettanut punnertaa itseäni yli minä-äidin, minä-vaimokkeen, minä-ystävän ja minun itseni identiteettikriisistä. Kai olisin voinut käydä jossain juttelemassa, mutta en vain ole osannut lähteä. Voin sanoa olleeni lähes masentunut. Tiedän aiheuttaneeni sen itse sillä, että vaadin liikaa itseltäni ja muilta, jään liian helposti kotiin ihan vain siksi kun lähteminen minnekkään on niin työlästä ja en ole osannut/ehtinyt/uskaltanut pitää yhteyttä ystäviini ja kavereihini.

Tule kevät ja tee minusta taas eheä!

Nätti nakuna.

Katsoin äsken tv:stä toisella silmällä ohjelmaa Nätti nakuna Kanadassa. Minäkin haluan olla! Tai ehkä ennemminkin niin, että minäkin haluan tuntea itseni nätiksi nakuna. Minä haluan jonkun, joka kaivaa sen piilossa olevan itsevarmuuden sisältäni. Voisin koska tahansa lähteä johonkin muuttumisleikkiin tai muuhun tehdään-naisista-itsevarmoja-ja-kauniita-ohjelmaan. Olen jopa miettinyt, että hakisin Suurimpaan pudottajaan seuraavan kerran, kun siihen Suomessa haetaan osallistujia. Se olisi edes jotain konkreettista. Tosin kauneushan lähtee sisältä, joten sinne tässä nyt ensin varmaan pitäisi porautua. Ei kai meillä peitot paljoa heilu, kun emäntä on itse näin alamaissa oman kroppansa suhteen; hyvä, että edes mieheni edessä enää kehtaan kekkaloida alasti.

Ehkä näitä odotellessa säästän rahaa rasvaimuun ja teen iltaisin sen määrän niitä vatsalihasliikkeitä, mitä niitä kerralla menee (ei muuten todellakaan ole montaa se..).

Voihan valitus.

Aamu kuin satua.

Heräsin aamulla virkeänä ja hyväntuulisena. Kuuntelin, josko Justiina olisi jo herännyt, mutta oven takaa ei kuulunut ääniä. Ihanaa! Aamukahvihetki rauhassa facebookin kanssa. Mies oli keittänyt kahvit valmiiksi töihin lähtiessään ja täyttänyt astianpesukoneen, jotten ensimmäisenä aamulla näkisi sitä kauheaa tiskivuorta. Hymyssä suin jois kahvini kaikessa rauhassa, vessaan mennessä kuuntelin taas ääniä Justiinan huoneen oven takana, ei mitään. Vessareissullakin vielä rentoilin olan takaa ja luin Aku-Ankkaa hyvän matkaa. Pesin kasvoni, harjasin hiukseni ja vaihdoin mukavat päivävaatteet päälle, eihän sitä nyt pitkin päivää yöpaidassa kekkaloida. Ja kun kerran on aikaa laittaa itsensä aamulla kuosiin niin sehän kannattaa. Laitoin pyykkikoneen pyörimään ja otin toisen kupin kahvia, pari leipääkin tein aamupalaksi. Jossain vaiheessa lastenhuoneesta kuului virkeä lapsenääni "äiti!". Lähdin tytärtäni noutamaan ja sängyssä seisoi hyväntuulinen tytär odottaen syliinpääsyä. Menimme olohuoneeseen, jossa Justiina leikki hetken yksinään lattialla ja sain syödä leipäni rauhassa loppuun ja ottaa vielä yhden kupillisen kahvia. Vaihdoin vaipan Justiinalle ja sekös tyttöä naurattikin. Pyllynpesulla oli hulvattoman hauskaa ja pukeminenkin luonnistui, kun lapsi istui kiltisti sylissä. Aamupalaksi keitin Justiinalle puuroa ja kaivoin pakkasesta marjoja siihen kylkeen. On niin mukava antaa lapselle kunnon ruokaa valmisruokien sijaan! Justiina söi koko annoksen miehekkäästi ja todella siististi, ei yhtään kiukkua, ei vääntelehtimistä, ei ruoalla leikkimistä. Sen jälkeen oli taas vuorossa leikkejä lattialla, tällä kertaa niin, että minä olin mukana. Luin Justiinalle kirjoja ja hän kuunteli kiinnostuneena, leikimme monilla leluilla ja leikin jälkeen keräsimme lelut omiin koreihinsa. Oli taas vaipanvaihdon aika ja aivan kuten edelliselläkin vaipanvaihdolla, homma sujui ilolla. Huomasin silmien nuhjaamisesta, että Justiina alkaa olemaan aamupäiväunia vailla. Kannoin vieläkin hyväntuulisen tytön sänkyynsä, annoin unirievut kainaloon, tutin suuhun ja toivotin hyviä unia. Sinne hän jäi, tyytyväisenä nukkumaan.

Arvatkaas menikö tämä aamu -tai mikään aamuistamme- oikeasti näin?

Heräsin aamulla väsyneenä siihen, kun oven takaa kuuluu maailmanloppua edeltävän tuntuinen karjuminen ja aamu meni muutenkin aikalailla niissä merkeissä. Kahvi minua onneksi aamulla odotti pannussa mutta tiskit olivat juuri siinä mihin ne illalla jäivät. Vessassa kävin siten, että joku nimeltämainitsematon seisoi koko toimituksen ajan polviani vasten pystyssä ja halusi syliin, ei kelvannut minun tarjoamat rasvapurkitkaan viihdykkeeksi. Kello on 11.00. Minä istun tukka harjaamatta ja yöpaidassa edelleen, jossain välissä hönäisin kiireellä ja kitinän säestämänä pari leipää naamariin, pyykkikorit ovat täynnä pyykkiä ja pyykinkuivausteline puhtaita vaatteita. Justiina meni kyllä unillensa, mutta ei suinkaan ensimmäisellä tarjoamalla ja olihan sitä ennen pitänyt käydä ruokapöydässä leikkimässä apinaa, sotkea puurolla joka mahdollinen paikka, itkeä syöttötuolissa ja pelleillä muuten vaan unohtamatta tietenkään lelujen levitystä tasaiseksi matoksi olohuoneen lattialle, kirjojen repimistä käsistäni, naamani tutkimista väkivalloin ja kissan kaljuuntumisen edistämistä.

Mut hei, on niin helppo olla onnellinen. Elämä olisi varmaan aika tylsää jos kaikki aamut olisivat tosi helppoja; pari kertaa viikossa riittää, niin ei pääse tottumaan.

Buzzador - Dove Nourishing Oil Care Conditioner

Siis mikäkö ihmeen buzzador? Ryhdyin jokin aika sitten buzzadoriksi. Buzzadorit testaavat uusia tuotteita ja palveluita, kertovat ja testauttavat niitä ystävillään ja raportoivat sitten buzzadoriin mielipiteensä ja ystäviensä kommentit; tätä kautta tuotteisiin on jopa mahdollista vaikuttaa ennen kuin ne menevät markkinoille. Erilaisia kampanjoita tulee usein ja kohderyhmään sopivat henkilöt kutsutaan mukaan ja heistä osa valitaan testiryhmään. Lisätietoa buzzadorina toimimisesta löydät täältä.

Sain eilen kampanjapaketin, joka sisälsi Dove Nourishing Oil Care tehohoitoainepurkkeja, yhden ison ja kymmenen pientä. Hoitoaine on yhdistelmä perinteistä hoitoainetta ja hiusnaamiota, joka tekee hiukset silkkisen tuntuiseksi ilman rasvaista oloa. Hoitoaine elvyttää kuivia hiuksia ja helpottaa pörröisyyttä ja sähköisyyttä näin kovina talvikuukausina.

Omat hiukseni ovat valtavan kuivat ja kärsineet useitten värjäyskertojen, kovan kaivoveden ja talven kuivuuden jäljiltä. Käytän säännöllisesti hoitoainetta ja viikoittain hiusnaamiota, mutta hiukseni näyttävät aina suihkun jälkeen kuivaessaan lähinnä krepatuilta tai kärähtäneiltä. Käytin äsken ensimmäinen kerran hoitoainetta ja heti suihkussa huomasin silkkisen tunteen hiuksissani. Hiusten kuivettua huomasin tunteen säilyvän ja hiukset näyttävätkin kiiltäviltä ja terveiltä. Ihan huippua! Minulla on lopultakin kaunis tukka. Saa nähdä miten jatkuva käyttö parantaa hiustani ja miten hiukseni käyttäytyvät föönatessa, toivotaan parasta.

Voin suositella tuotetta lämpimästi kaikille talviongelmista ja muuten kuivista hiuksista kärsiville ainakin tämän yhden käyttökerran jälkeen!