Olen päässyt mieleni päähän..

..ja saanut kevään meillekkin. Olen ollut viimeiset pari viikkoa niin touhukas tuolla pihalla, etten ole oikein muihin hommiin kynsiäni edes kunnolla iskenyt. Tiedä sitten siitä, että olenko mitään järkevää saanut aikaiseksi, mutta yrittänyt ainakin. On monta hommaa joihin en enää yksin taivu outokumpuni kanssa ja kun mies käy töissä, niin jotkut hommat venähtävät "luvattoman" pitkään (siis minun mielestäni). Yksin kotona ollessa teen sitten vaikka tikusta asiaa ja alan tekemään jotain "turhaa" pihalla; vai onko se turhaa jos saan siitä virkinettä? Ja sitäpaitsi jokainen pienikin kivi tai kepakko pois pihalta on myös pois ruohonleikkurista tai jalkapohjasta.

Odotan jo malttamattomana kasvihuonekauden avautumista. Pohjamullat on jo kunnostettu ja liuta esikasvatetuista kasveista on saatu pysymään hengissä; osa kuolioitui, mutta onneksi siemeniä piisaa ja jos ei itse onnistu kasvattamaan, niin puutarhoilta saa valmiita taimia. Myös avomaalle tuleva kasvimaa on kertaalleen myllätty, mutta ei vielä lähimainkaan tasainen. Hiljaa hyvä tulee ja kun mitään kiirettä tässä ei ole, ei kai nyt kukaan vielä huhtikuun lopussa takatalven uhatessa ala kasvattelemaan mitään.

Pihalta on myös haravoitu ja kulotettu oikeastaan kaikki paikat, jotka meinataan. Vanhat pionit on tunnistettu ja pelastettu kulotukselta, joten ehkä tänä vuonna saadaan jopa kukkiakin - viime vuonna ensin kulotettiin ja sitten ajettiin vielä ruohonleikkurilla yli, kun ei moisista tiedetty. Viime vuonna huonoon paikkaan istutetut pensashanhikit ja keijuangervot saivat siirron, samaten vanhat levinneet Akileijat - saa sitten nähdä menestyykö, mutta sanoisinko ettei hyvä mene hukkaan jos kuolevat (kyseessä on lehtoakileija, joka leviää siementämällä ja elää myös ihan luonnonvaraisena paikoittain). Ne istutettiin vähän ei-niin-keskeisille paikoille, kun kivempiakin puskia varmaan saan "oikeisiin kukkapenkkeihin", joita kukaan ei tosin ole vielä tehnyt. Kehäkukkaa kylvin parvekelaatikkoon, sille onkin mainio paikka luvassa eräältä seinustalta jos vaan suostuvat kasvamaan.

Kun vanhat kukat ovat nyt löytäneet oikeat paikkansa, niin voin alkaa haalimaan uusia. Ostoslistalla on ainakin pari pensasta ja takaterassille köynnöskukkanen. En hirveää kukkapenkkisuunnitelmaa ole tehnyt, kun en tiedä miten ensi kesänä on voimia ja aikaa hoitaa kaikkea vauvan ohella. Ehkä teen ruukkukukilla terasseista ja pihasta kivan tälle kesälle ja jätän enimmät kukkapenkit tulevaisuuteen.

Pihasta löytyy myös monen monta muuta hommaa. Pihaa pitäisi tasoittaa, puita pinota, pihalaatat uusia, rappauksia korjailla, pihakalut ja pannuhuoneen ovi maalata. Vähän kerrassaan. Talo oli niin pitkään asumaton, että hommaa riittänee useammaksikin vuodeksi ennen kuin kaikki on tehty - ja sitten voidaankin jo aloittaa alusta.

Loppuun vielä pieni kuvapäräytys siitä mille paljas, kulotettu ja keskeneräinen pihamme näytti viikko-pari sitten. Koitan muista kesällä laittaa tänne myös vertailukohtaa.

Hätägrilli kevään ensipihveille. Kyllä ne vinossakin paistuu.

Kukkii meillä joku. Ehkä 15 vuotta vanhat krookukset. Penkissä kukkii myös minitulppaanit, jotka viime syksynä sinne istutettiin, mutta niistä en jostain syystä ole napsinut kuvaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää vappua kaikille!

Näin kulutan aikaa - kuvapostaus

Sokeriherneen ja kirsikkatomaatin poikaset

Härkäpapu - vesiviikuna halusi välttämättä samaan kuvaan

Maissia, kasvihuoneissa kessua, chiliä, paprikaa, kurpitsaa, kurkkua.

Ristiäiskutsuja.

Kevättalven ikkunapiperrös; tähän olisi aika taikoa jotain uutta ja keväisempää.

Pihatöiden kartoitusta.

Grillikauden avaijaisista.

Emäntä ihan itse kaikkine mahoineen.

Kissanpäiviä.

Voi miten rentouttavaa onkaan olla kotona. Joskus tuntuu, että pää pehmenee kun olen päivät vain kissan kanssa kahden mökissä, mutta on tämä kuitenkin aika ihanaa. Kyseessä on elämäni ensimmäinen loma, joka päättyy siis lapsemme syntymään. Minulla on ollut aikaa tehdä vaikka mitä asioita joihin ei töiden jälkeen tai viikonloppuina ikinä into riittänyt. Onneksi näitä hommia on ollut muutamakin, että on ollut vara valita mitä huvittaa milloinkin tehdä. En kuitenkaan touhua koko aikaa; välillä käyn pihalla käpästelemässä ja katsastelemassa kevättä, välillä otan pieniä torkkuja sohvalla. Aika herkkua, kun saa ihan itse päättää mitä milloinkin tekee.

Kissa on tiiviisti mukana kaiken tekemisessä - siellähän se on 'musti' missä muutkin miehet. Jos lähden ulos, niin kissa tulee mukana vaikka olisi juuri käynyt omalla reissullaan, lämmitysreissuille kissa tulee puupinojen päälle kiipeilemään, päivätorkkujen aikaan kisu kiipeää kylkeni päälle kellimään ja aina aloittaessani jonkun näpertelyn tai kaapinsiivouksen kissa ilmaantuu tarkastelemaan ja tutkiskelemaan. Hauska seuralainen. On asioita jotka voisi olla helpompi tehdä ilman jatkuvaa jaloissa pyörimistä ja huomion kerjäämistä, mutta tähän on jo tottunut. On se kuitenkin niin rakas vaikka joskus rasittavakin.

Grillikauden avajaiset ja hyötykasveja.

Eilisiltana kaikesta tuulesta ja lumesta huolimatta avasimme juhlallisesti grillikauden. Pimeässä, kosteassa, alkukeväisessä yössä grillailtiin pihvejä ja vartaita semmoisella minipallogrillillä takaterassilla. Kokemus kirvoitti kyllä hymyn huulille ja poisti aiemmin päivällä velloneen turhautumisen ja stressin tunteet. Hitunen spesiaalia muuten niin normaaliin lauantaihin. Tosin lauantain normaalius oli muutenkin siinä, että omanikäiseni serkkupoika (minulle kuin veli), jonka akkautumista olen odotellut jo vuosia toi nyt sitten näytille sen ensimmäisen emäntänsä. Toivotaan, että jää pysyväksi; sanoisin, että aikalailla sopiva noin ensinäkemältä.

En pysy enää hetkeäkään housuissani kasvatusten suhteen. Haluan kylvää ruukkuihin miljoona siementä ja antaa niistä kasvaa ihania satoa tuottavia kasveja. Tiedän, että jotkut pitäisi kylvää vasta avomaalle, mutta en voinut vastustaa kiusausta laittaa sisälle pari koekappaletta sokeriherneestä, sokerimaissista ja härkäpavusta. Siirrän nuo ulos kunhan aika on kypsä ja saatampa laittaa sitten samoja ihan siemenestäkin tulemaan ihan vaan kaikenvaralta, jos vaikka sisällä kasvattamani rupsahtavat. Postissa odottaa myös paketti, joka sisältää kurkkua, paprikaa, chiliä, kurpitsaa ja miehen koetettavaksi tupakkaa. Olen kuitenkin päivät kotona tiiperon kanssa, niin ehdin pyörähdellä kasvihuoneellakin - vauva vaunuihin päikkäreille ja emo viherpiipertämään. Näiden lisäksi ajattelimme laittaa salaattia ja sipulia. Jokunen porkkanakin, mutta ei missään nimessä niin paljoa kuin viime vuonna. Tule jo kevät, haluan kasvihuonehommiin!

Miksi ihmeessä ihmisen pitää sressata ja turhautua kaikesta mikä ei edes ole ajankohtaista tai mahdollista hoitaa sillä hetkellä? Olen niin kamalan malttamaton kaiken suhteen, että sitten jos asioita ei voikkaan hoitaa heti saan hepulin. Raskaushormonitkin lienee osaltaan vaikuttavat tähän kiihtyvyyteen, mutta olen jokseenkin tällainen ollut kyllä ennenkin. Eilen ruvettiin keskustelemaan niistä mitä täällä tarvitsisi remontoida ja sitten olinkin jo sitä mieltä, että kyllä lauantai-iltana pitää saada putkimies paikalle. Mieleen muljahti myös  kilometrikorvauksien kirjoittelu veroehdotukseen (joka ei ole edes tullut) ja siitäkin sain kamalan stressin ja olen varma, etten edes osaa täyttää koko lappua ja olen typerä ja kaikki tällainen pitää osata vakiona vaikkei ikinä olisi mokomaa joutunutkaan tekemään. Äitiysloman jälkeistä aikaakin mietin ja jostain syystä minulla pitäisi omasta mielestäni olla ja ihan selvä suunnitelma, että mitä haluan tehdä - hyvä ettei jo hakemuskin johonkin vetämässä. Aina en ole näin yliampuva, mutta eilinen oli taas tämän suhteen todella hankala päivä. Miksi en osaa hellittää ja olla ruoskimatta itseäni? Miksi aina pitäisi osata kaikki ja tehdä lisää ja lisää? Olen varmaan vähän sekaisin.