Voi miten rentouttavaa onkaan olla kotona. Joskus tuntuu, että pää pehmenee kun olen päivät vain kissan kanssa kahden mökissä, mutta on tämä kuitenkin aika ihanaa. Kyseessä on elämäni ensimmäinen loma, joka päättyy siis lapsemme syntymään. Minulla on ollut aikaa tehdä vaikka mitä asioita joihin ei töiden jälkeen tai viikonloppuina ikinä into riittänyt. Onneksi näitä hommia on ollut muutamakin, että on ollut vara valita mitä huvittaa milloinkin tehdä. En kuitenkaan touhua koko aikaa; välillä käyn pihalla käpästelemässä ja katsastelemassa kevättä, välillä otan pieniä torkkuja sohvalla. Aika herkkua, kun saa ihan itse päättää mitä milloinkin tekee.
Kissa on tiiviisti mukana kaiken tekemisessä - siellähän se on 'musti' missä muutkin miehet. Jos lähden ulos, niin kissa tulee mukana vaikka olisi juuri käynyt omalla reissullaan, lämmitysreissuille kissa tulee puupinojen päälle kiipeilemään, päivätorkkujen aikaan kisu kiipeää kylkeni päälle kellimään ja aina aloittaessani jonkun näpertelyn tai kaapinsiivouksen kissa ilmaantuu tarkastelemaan ja tutkiskelemaan. Hauska seuralainen. On asioita jotka voisi olla helpompi tehdä ilman jatkuvaa jaloissa pyörimistä ja huomion kerjäämistä, mutta tähän on jo tottunut. On se kuitenkin niin rakas vaikka joskus rasittavakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti