Hyvä lauantai, muuten harmaata.

Tänään on lauantai. Tänään on ollut aikalailla mukava päivä vaikka töissä piti käydäkkin. Saatiin hyviä uutisia asuntoasioitten suhteen. Muuttanemme siis omakotitaloon tässä jotakuinkin parin kuukauden sisällä. Vaatii pieniä investointeja, kuten toisen auton, mutta onhan tässä meidänkin kylällä pankki. Toivottavasti siinä pankissa on mukava johtaja joka antaa pienen lainan.

Töiden jälkeen tässä on vain pelailtu ja käyty kylällä ajelemassa huonon huumorin saattelemana. Sitä huonoa huumoria viljellään täsä parisuhteessa paljon, mutta onneksi tämä piirre on molemmille yhteinen <3

Olutta tekee mieli, mutta en aio juoda tippaakaan. Minulle väitettiin tänään, että tipaton tammikuu on vain säälittävien juoppojen yritys. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että niin väittävät ovat itse säälittäviä juoppoja joilla ei ole munaa olla edes yhtä kuukautta juomatta.

Olen miettinyt viime aikoina melko paljon tulevaisuuttani, mutta alan pikkuhilja tulla siihen tulokseen, että ei kannata turhia miettiä. Kyllä se tulevaisuus sieltä tulee ihan omalla painollaan. Kyllä nämä sekavat työkuviot, taloasiat ja lapsenteot selviävät ilman jatkuvaa pohtimistakin. Ihmiselämä kuluu hukkaan jos jää vain paikoilleen miettimään. En jaksa märehtiä, kun stressaan muutenkin liikaa. Kaikesta. Aina.

Stressistä puheen ollen; olen melko vakavasti harkinnut ammattiauttajalla käyntiä. Olen taas vajoamassa itsetunnon rohmahduksen aiheuttamiin syviin vesiin. Olen taas se ruma ja lihava peruna. Sitten vielä stressaan kaikesta ja olen lyhytpinnainen ja väsynyt. Olenkohan lievästi masentunut? Pelottava ajatus. En vain uskalla toimittaa itseäni mihinkään, kun päässäni seilaa harhaluuloja. Esimerkiksi epäilen, että mielenterveysneuvoja nauraa minulle. Tiedän, että ei naura, mutta juuri tällaisia pelkoja ja harhaluuloja mieleni luo. Tämä harhaluulo on vielä kevyimmästä päästä. Juuri näiden 'ongelmien' takia minun varmaan olisi hyvä käydä vähän avautumassa, mutta en vain saa itseäni niskasta kiinni.

Olenko vainoharhainen, häpeissäni vai eikö luontoni vain anna periksi myöntää pääni sisäisiä ongelmia?

Minusta on tuntunut viime aikoina ettei oikein mikään huvita. Ja itkettää ihan kummat jutut. Ja väsyttää. Typerää.

EI!

Miksi en osaa sanoa "ei"? Kaksi pientä kirjainta peräkkäin. Kovin helppoa. "Ei." Se ei vaan tule suusta sillä hetkellä kun pitäisi. Väärään aikaan yleensä kyllä. Pitää alkaa harjoitella tätä "ei":n sanomista pikkuhiljaa, ei sen nyt niin hankalaa luulisi olevan.

Missä on mun munat!?

Unenpuute ja vihreät kuulat.

Voi pyhät ja niiden vaikutus ihmisen elämään. Ensin sitä ei jaksa, kun ei ole lomaa. Sitten on pyhiä eli vapaata eli lomaa, maataan sohvalla ja tehdään kaikkea mitä nyt lomalla ihmiset ekee. Koittaa arki ja työpäivät. Yksi normaalimittainen työpäivä vie kaikki voimat. Eli onko viisaampaa tehdä töitä ilman lomia vai viettää lomaa ilman töitä?

Vielä tämmöisen mystisen joukkounettomuusyön jälkeen alkaa tuntumaan olo jo lähinnä humalaiselle vaikka tipatonta vietänkin. Liekkö vanhaa tottumusta.

Päästään aiheeseen perinteine; kukahan keksisi pillerin jolla laihtuisi mitään tekemättä? Sain mainoksen jostain sen tapaisesta ja melkein jo olen kokeilemassakin. Olen niin tavattoman väsynyt ja saamaton ja kipuinen ja huonolla itsekurilla varustettu. Tähän soppaan kun lisätään vielä ostovimma ja postimyyntiaddiktoituneisuus, niin kyllähän niitä pitää koittaa. Ovat jotain vihreä tee + vihreä kahvi kapselijuttuja. Melko vihreää. Kerron sitten epäonnistuneet tulokset joskus tulevaisuudessa.

Väitin vielä joskus olevani optimisti, mutta taidan pyörtää puheeni...

Vannomatta paras.

No, nyt sitten koitetaan uuden vuosikymmenen kunniaksi laihduttaa. Kyseessä siis ei ole mikään uuden vuoden lupaus vaan ehkä pikemminkin uuden elämäntavan alku. Saas nähdä kuinka pitkään tätä uutta elämäntapaa tällä kertaa kestää. Pakko se on vaan koittaa jos haluaa mahakumpua vähän pienemmäksi. En viitsi tehdätäsät liiallista pakkopullaa, siihen se viimeistään kosahtaa.

Tammikuun aion olla juomatta. Ja ihan tipaton. Uuden vuoden persekännit oli taas sen luokan kokemus, että ei tarvitse hetkeen moisia kiskoa. Vaikka seura olikin oikein mainiota ja meininki katossa, niin saa nyt tällainen rettelöinti riittää hetkeksi. Juokoon muut, minä en viitsi. Ja eihän sitä tiedä vaikka olisi se baby tilauksessa... Katsotaanhan nyt.

Nyt suunnitelmassa on sohvalle kullan kainaloon köllähtäminen ja sunnuntai-illan viimerippeistä nauttiminen. <3