Mennyt kesä, tuleva loma.

Siinä se kesä mennä huristi. Nyt tuoksuu jo vähän syksylle vaikka vielä lämmintä onkin. Tuuli ja valo ovat taittuneet ilmiselvästi virittelemään alkusyksyä ja kohtahan ne koululaisetkin jo palaavat opinahjoihinsa. Eli kesä on kohta ohi; taas se lipsahti hyppysistä aivan liian nopeasti. Osasyynä kesän huomaamattomuuteen lienee koko heinäkuun mittainen yövuororupeama. Mitään kotihommia ei juurikaan saatu tehtyä koko heinäkuussa ja viikonloput olivat yhtä kyläluutimista. Kelitkin olivat niin lämpöiset, että usein töitten päätyttyä pääasiassa vain lorvittiin ja lomailtiin. Nyt sitten hommat ovat kesken ja aloittamattomia vaikka tänä kesänä piti saada aikaiseksi vaikka mitä. Olikohan ensimmäisen omakotitalokesän rima liian korkealla? Voi olla. Jatketaan sitten ensi kesänä hiukkasen viisaampina ja matalemmilla rimoilla.

En jaksa murehtia salakavalasti kulunutta kesää, vaan riemuitsen elokuun mittaissta kesälomasta. Tarkoituksena olisi saada vähän jotain aikaiseksikin pihan ja puutarhan suhteen, mutta en kuitenkaan aio piehtaroida koko lomaa kotitonttuilussa. Alkulomasta käymme vanhempieni luona herukanpuinnissa jokusen päivän ja lähes koko loppuloma on tarkoituksellisesti jätetty aikataulultaan ja suunnitelmiltaan avoimeksi. Eli tulossa on hyvin intuitiopohjaisesi toimiva kesäloma, jota odotan o vaalan innolla. Työpäivät muuttuvat sitä pidemmiksi, mitä lähempänä lomaa ollaan, mutta kyllä tässä aamukamman piikit ovat vähäksi päässeet. Kelit on tilattu loman ajalle ja eipä tässä odotellessakaan valittamista ole ollut. Hyvä näin.

Hyvistä keleistä puheenollen; olen taas tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat sitten kummia valittajia. Kun talven lämpötila oli jotain -30*C, niin kaikki vain haaveilivat ihanasta, lämpöisestä hellekesästä. Nyt kun saatiin ihana ja lämpöinen hellekesä, niin valitetaan sitten siitäkin, kun on liian kuuma lian pitkään. Nyt on ollut kuivaa jo melko pitkään; sekä ihmiset, että luonto alkavat pikkuhiljaa kaipaamaan vesisadetta; mutta auta armias jos vettä nyt tulla losottaisi vaikka päiväkin yhtä mittaa, niin taas olisi valitusvirsi käynnissä. Eivät ne kelit siitä valittamalla miksikään muutu. Olkaa onnellisia erilaisista sääoloistamme ja neljästä vuoden ajastamme, kaikkialla tällaista vaihtelua ei ole tarjolla.

Nyt lähden nauttimaan keleistä ja odottelemaan lomaa. Ehkäpä loman aikaan on tulossa päivityksiä ja päivittelyä, saas nähdä.

Aamukahvin ääreltä.

Se on nyt sitten kesä kukkeimmillaan. Tuntuu vaan, ettei taas tänäkään kesänä ehdi tehdä mitään "kesähommia". Tai ehtii ja tehdäänkin, mutta silti iinä käy aina niin, että jotain mieleistä jää tekemättä. Joka viikonloppu on buukattu täyteen ja kotikin pitäisi pitää pystyssä. Jos olisi hirveän viisas, ei ottaisi mitään etukäteismenoja. Menisi vain viikonloppuisin sinne minne mieli halajaa. Mutta näillä mennään. Onneksi elokuussa oleva loma on tarkoituksellisesti jätetty todella suunnittelemattomaksi. En halua lomastamme pakkotahtista.

Kesäriennot näkyvät myös vyötäröllä. Jos viikonloppujen pääasiallinen ravinto koostuu joko alkoholista tai grillauksista tai molemmista, niin mitäs muuta voi olettaakkaan. Pitäisi vähän miehistyä, etteivät kurvit muutu palloksi. Olen kyllä viime aikoina ollut melko tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, mutta jopa parilla lisäkilolla voi olla mittavat seuraukset henkisellä tasolla. Mutta asiahan on ongelma vain jos siitä tekee itselleen ongelman. Pätee muuten todella moneen muuhunkin asiaan.

Nämä blogimerkintäni ovat olleet nyt kesäaikaan melko pikaisia rykäisyjä ja tuotettu melko harvakseltaan, mutta se lienee aikalailla normaalia. On niin paljon muutakin tehtävää, niin ei mitenkään malta istahtaa koneelle päivittelemään elämäänsä. Edes päässäni ei pyöri niin paljoa mietteitä, kuin talvella. Kunhan syksy saapuu, niin ehkä blogikin tästä vilkastuu.

Nytkin kiire alkaa jo painaa päälle. Käyn pikaisesti töissä tekemässä pari juttua, jotka osastonjohtaja nakitti minulle ja syöksyn sieltä työterveyslääkärille rannettani vilauttamaan. Sen jälkeen aion antautua vaatekauppojen viettelyksille pitkästä aikaa. Saa nähdä mitä saan haalittua kasaan.

Hyvää heinäkuun jatkoa! Kirjoittelen taas, kun on kahvikupin verran aikaa.