Oravanpyörä.

Onko kenenkään muun koti ikinä yhtä likainen ja sotkuinen kuin meidän? Pitävätkö kaikki omaa kotiaan sotkuisempana kuin mitä muiden kodit ovat? Pitääkö kodin olla siisti joka kohdasta koko ajan? Saako ylimääräistä tavaraa lojua missään tai pyykkikoreissa olla tavaraa?

Kysyn tätä siksi, että koen tällä hetkellä olevani todella saamaton nahjus ja kodinhengettärenä kelvoton lurjus. Onneksi meillä ei käy ketään ikinä.

Imettämättömyyden haamu.

Jokin on herättänyt minussa syyllisyyden tunteita ja epäkelvon äitiyden ajatuksia sen vuoksi, kun Justiina ei nauti rintamaitoa - ei ole nauttinut sen jälkeen, kun tuli kuukausi ikää täyteen. Jos voisin, koettaisin varmaan vielä uudestaan. Tunne on melko tuore, ehkä pari viikkoa olen tätä päässäni puljannut vaikka tiedän sen olevan turhaa; maitoa ei näihin rukkasiin enää ilmaannu vaikka kuinka rukoilisi.

Mielestäni erikoista on, että tällainen tunne tulee näin paljon jälkikäteen, varsinkin kun olemme todenneet pulloruokinnan olevan meille todella hyvin passaava vaihtoehto. Imetys ei kuitenkaan luonnistunut oikeastaan mitenkään ja silloin kun luonnistuikin, niin Justiinalle piti aina antaa vielä lisämaitoa, kun jäi tunninkin imetyksen jälkeen itkemään nälkäänsä (tosin tuntiinhan kertyi vakavahenkisempää imutyöskentelyä maksimissaan vartin verran). Silloin oikein näin miten harmaat hiukset valtasivat päänahkani ja koin kaikkien kannalta olevan helpointa ja vähiten stressaavaa jos meillä vaihdetaan tissimaito korvikkeeseen. Vähitellen imetyskerrat harvenivat ja lopulta maitoa tulikin enää vain muutama pisara. Pehmeä lasku korvikemaitoon oli tapahtunut.

Yöunet paranivat huomattavasti vakituisemmin pulloon siirryttäessä. Lapsi ei enää ollutkaan yksin minusta riippuvainen vaan myös isä pystyi syöttämään tytärtään. Syötöt muuttuivat nopeiksi ja helpoiksi. Olemme voineet viettää melko rentoa ja vapaata elämää (tarkoittaa tuulettumista keskimäärin kerran kuussa), kun Justiinan hoito on ollut niin helppoa järjestää ruokien kannalta. Minulla on päivisin aikaa vaikka mihin, kun en pidä imetysmaratooneja.

Silti - kaikkien näiden perustelujen jälkeen mielessäni pyörii liuta kysymyksiä.

Yritinkö imettämistä tarpeeksi nohevasti? Tuleeko lapsestamme nyt joku hanttapuli, kun äiti ei antanutkaan rintaa? Olisinko kokenut imetyksen euforian ja löytänyt minun ja tyttäreni välisen symbioosin jos olisin vain malttanut harjoitella imettämistä sinnikkäästi? Olenko kenties mustasukkainen, kun lapseni ei enää olekkaan vain minusta riippuvainen vaan aika ajoin ottaakin 'isin tyttö'-linjan?

Taas kerran ihmettelen ihmismieltä ja sen monimutkaisuutta. Eikö tosiaan koskaan ole hyvä - edes omasta mielestä?

Justiinan eväät ja unet.

Tytär on nyt himppasen rapiat 5kk vanha. Miten "rutinoitunutta" ruokailun ja nukkumisen pitäisi tässä vaiheessa olla? Minusta tuntuu, että meillä kaikki päivät ovat erilaisia. Jos nyt ympäripyöreästi listaan vähän miten meillä syödään ja nukutaan, niin se kuulostaa suurinpiirtein tältä. Jonain päivänä joku maitosatsi tai jotkut päiväunet saattaa jäädä välistä pois ja jonain päivänä taas otetaan pullosta useammin tai nukutaan tiuhempaan. Mutta pääpiirteittäin näin.

n. 6.00 korviketta ja maissi/peruna-porkkanavelliä 150-200ml

Herääminen 8.00 kieppeillä.

n. 9.00 korviketta ja maissi/peruna-porkkanavelliä 100-150ml

Tässä välissä 20 minuutin - 1 tunnin unet.

11.00-12.00 kasvissosetta n. 1 pieni pilttipurkillinen, korviketta 50-100ml

• Tämän ns. lounaan yhteydessä saatetaan myös ottaa max. ½ purkkia hedelmäsosetta.

Tässä välissä 20 minuutin - 1 tunnin unet.

n. 14.00 korviketta ja maissi/peruna-porkkanavelliä 100-150ml

Tässä välissä 30 minuutin - 2 tunnin unet.

n. 17.00 korviketta ja maissi/peruna-porkkanavelliä 100-150ml
                                    tai
              puolikas kasvissosepurkki+puolikas hedelmäsosepurkki
                                    tai
              puolikas purkki jompaakumpaa + 100ml maitoa.

(Tässä välissä nukutaan, jos kaikki muut päivän unet ovat olleet lyhyitä; joskus unet venähtää pitkälle iltaan)

n. 19.00 puolikas kasvissosepurkki+puolikas hedelmäsosepurkki                 
                                         tai
              puolikas purkki jompaakumpaa + 100ml maitoa.

n. 20.00 korviketta ja maissi/perunaporkkanavelliä 100ml

Yöunille 20.00 - 21.00

Mitä mieltä olette? Onko rytmi "normaali"? Pitäisikö kiinteitä antaa useammin? Ovatko määrät pienen vai suuren kuuloisia? Kokemuksia ja näkemyksiä jakoon! :)

Joinain päivinä tuntuu, että Justiina nukkuu koko ajan, joinain päivinä tuntuu, että uni ei tulisi millään. Jotkut päivät olen sitä mieltä, että tyttö on varsinainen suursyömäri ja joinain päivinä syö varpusen lailla. Onko tällainen vaihtelu tuttua juttua vai tulisiko nyt rakentaa järkevämpi rytmi elämäämme?

Kuuluko?

Mitä meille kuuluu? Arkea. Niin perusarkea, etten tiedä mitä siitä kirjoittaisin. Tuntuu, että kaikki päivät ovat samanlaisia - sellaista tasapaksua mössöä. Koetan nyt kuitenkin jotain kuulumisia purkaa sanoiksi, etten saa mitään blogin laiminlyöntimorkkista.

Olemme käyneet MLL:n ja kunnan järjestämässä perheryhmässä ja siellä tulee pohdittua niin paljon syvällisiä, ettei "vapaa-ajalla" enää jaksa (sen vuoksi en ole tänne blogiinkaan saanut murjottua edes pohdintoja mistään aiheista). On muuten hirveän kivoja nuo kokoontumiset. Jaamme siellä tuntemuksia vanhemmuudesta ja vahvistamme suhdetta lapsiimme keskustelemalla asioista ja pohtimalla niitä. Ryhmä toimii myös pistämättömän hyvänä vertaistukena jos tuntuu, että jokin asia tökkii. Ryhmän lapset ovat kaikki esikoislapsia ja ikäerot ovat melko pienet. Justiina on nuorin, yksi tyttö on hänestä n. kuukauden vanhempi ja joukon ainut poika n. 2 kk vanhempi. Eilen kiinnitimme huomiota siihen miten hyvin lapset jo tuntevat toisensa ja ihan selkeästi kommunikovat ja leikkivät keskenään. Saa nähdä miten tuttuja sekä lapset, että aikuiset ovatkaan viimeisellä eli 12. tapaamisella.

Olen (hiukan) hurahtanut huuto.net:iin ja se onkin koko ajan auki yhdessä välilehdessä. Koetan bongailla Justiinalle kivoja vaatepaketteja; harmi vaan, kun monien tosi ihanien pakettien hinnat nousevat pilviin, kun ovat muidenkin mielestä ihania. Mopo ei ole (vielä) karannut käsistä ja tulossa on vasta 3 pakettia. Ehkäpä ne riittävät vähäksi aikaa, kun vaatteita kuitenkin on (68 kaapissa ja 74 yksi äitiyspakkauslaatikollinen) jo ja lisää tulee vielä sukulaisiltakin; lähipiirimme on täynnänsä tyttölapsia, joten vaatteita tulee useammastakin tuutista (ompahan valinnanvaraa).

Laihdutus-projektini on melko aaltoilevaa mallia, mutta on tulos sentään miinusmerkkinen parin kilon verran. Kuten sanoinkin, niin stressiä en tästä ota ja väenvängällä ala laihduttamaan, koska silloin homma muuttuu kuitenkin pakkopullaksi ja innostus lopahtaa. Vielä(kään) en sovi entisiin vaatteisiini, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa!

Justiina tosiaan oppi kääntymään mahalleen vajaa viikko sitten oikean kyljen kautta, vasemman kyljen kautta homma onnistui ekan kerran eilen, mutta se ei ole vielä hallinnassa täysin. Nyt onkin suurta hupia kääntyä masulleen koko ajan (varsinkin täydellä mahalla), sitten iskee väsymys ja tulee itku; näin ollen Justiina pitää minut kiireisenä, kun ravaan kääntämässä häntä milloin mitenkin päin pois pinteestä. Muutenkin tyttö on alkanut jo sen verran möyrimään lattialla, että saattaa ajautua nalkkiin esim. tv-tason alle, rahin kylkeen kiinni tai solmuun itsensä kanssa. En usko, että ryömimisen opettelu kestää hirveän kauan, sen verran tuntuu menohaluja olevan.

Viimeviikkoinen känkkäränkkä johtui kaiketi edellisen viikonlopun sosiaalisista tempauksista ja niiden erosta normaaliin arkeen kotona kahdestaan. Keskiviikon jälkeen Justiina tuntui taas tottuvan siihen, että ollaan kahden kotosalla päivät eikä koko ajan ole joku viihdyttämässä. Sen jälkeen olikin siis ilo irti. Nyt oli alkuviikolla isi-ikävä, kun mieheni oli Justiinan kanssa viikonloppuna huomattavasti enemmän kuin minä. Tämä on varmaan jotenkin periytyvää, koska äitini on kertonut minun ja siskoni olleen herkiä tällaisille muutoksille.

Justiina on alkanut innolla syömään kaikkea uutta. Suu aukeaa kuin pienellä linnunpojalla, kun tyttö haluaa uuden lusikallisen. Peruna on ollut tähän mennessä ainoa tuote, joka ei tehnyt paljaaltaan vaikutusta (ei se minustakaan mitään herkkua ollut). Tähän mennessä Justiina on maistellut maissivellin lisäksi perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia erilaisina miksauksina (omina ja kaupan) sekä mustikkaa ja banaania yhdessä ja erikseen. Seuraavaksi maisteluihin varmaan lisäillään vadelmaa, ruusunmarjaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia.

Mustikkamussu.

 Kuvien lataus kesti niin pitkään, että ehdin jo unohtaa mistä piti runoilla seuraavaksi. Hiukkasen jos olisi parantamisen varaa tässä meidän nettiyhteydessä. Ainoa vaihtoehto millä netin saisi toimimaan järjettömän hyvin olisi valokuitukaapeli ja siihen tarvittavia 1800 euroa ei satu löytymään taskun pohjalta juuri nyt. Kerran pää meni tyhjäksi huonon yhteyden takia, niin jatkanen jutustelua toisella kertaa.

Nti. 4,5kk <3