Kuuluko?

Mitä meille kuuluu? Arkea. Niin perusarkea, etten tiedä mitä siitä kirjoittaisin. Tuntuu, että kaikki päivät ovat samanlaisia - sellaista tasapaksua mössöä. Koetan nyt kuitenkin jotain kuulumisia purkaa sanoiksi, etten saa mitään blogin laiminlyöntimorkkista.

Olemme käyneet MLL:n ja kunnan järjestämässä perheryhmässä ja siellä tulee pohdittua niin paljon syvällisiä, ettei "vapaa-ajalla" enää jaksa (sen vuoksi en ole tänne blogiinkaan saanut murjottua edes pohdintoja mistään aiheista). On muuten hirveän kivoja nuo kokoontumiset. Jaamme siellä tuntemuksia vanhemmuudesta ja vahvistamme suhdetta lapsiimme keskustelemalla asioista ja pohtimalla niitä. Ryhmä toimii myös pistämättömän hyvänä vertaistukena jos tuntuu, että jokin asia tökkii. Ryhmän lapset ovat kaikki esikoislapsia ja ikäerot ovat melko pienet. Justiina on nuorin, yksi tyttö on hänestä n. kuukauden vanhempi ja joukon ainut poika n. 2 kk vanhempi. Eilen kiinnitimme huomiota siihen miten hyvin lapset jo tuntevat toisensa ja ihan selkeästi kommunikovat ja leikkivät keskenään. Saa nähdä miten tuttuja sekä lapset, että aikuiset ovatkaan viimeisellä eli 12. tapaamisella.

Olen (hiukan) hurahtanut huuto.net:iin ja se onkin koko ajan auki yhdessä välilehdessä. Koetan bongailla Justiinalle kivoja vaatepaketteja; harmi vaan, kun monien tosi ihanien pakettien hinnat nousevat pilviin, kun ovat muidenkin mielestä ihania. Mopo ei ole (vielä) karannut käsistä ja tulossa on vasta 3 pakettia. Ehkäpä ne riittävät vähäksi aikaa, kun vaatteita kuitenkin on (68 kaapissa ja 74 yksi äitiyspakkauslaatikollinen) jo ja lisää tulee vielä sukulaisiltakin; lähipiirimme on täynnänsä tyttölapsia, joten vaatteita tulee useammastakin tuutista (ompahan valinnanvaraa).

Laihdutus-projektini on melko aaltoilevaa mallia, mutta on tulos sentään miinusmerkkinen parin kilon verran. Kuten sanoinkin, niin stressiä en tästä ota ja väenvängällä ala laihduttamaan, koska silloin homma muuttuu kuitenkin pakkopullaksi ja innostus lopahtaa. Vielä(kään) en sovi entisiin vaatteisiini, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa!

Justiina tosiaan oppi kääntymään mahalleen vajaa viikko sitten oikean kyljen kautta, vasemman kyljen kautta homma onnistui ekan kerran eilen, mutta se ei ole vielä hallinnassa täysin. Nyt onkin suurta hupia kääntyä masulleen koko ajan (varsinkin täydellä mahalla), sitten iskee väsymys ja tulee itku; näin ollen Justiina pitää minut kiireisenä, kun ravaan kääntämässä häntä milloin mitenkin päin pois pinteestä. Muutenkin tyttö on alkanut jo sen verran möyrimään lattialla, että saattaa ajautua nalkkiin esim. tv-tason alle, rahin kylkeen kiinni tai solmuun itsensä kanssa. En usko, että ryömimisen opettelu kestää hirveän kauan, sen verran tuntuu menohaluja olevan.

Viimeviikkoinen känkkäränkkä johtui kaiketi edellisen viikonlopun sosiaalisista tempauksista ja niiden erosta normaaliin arkeen kotona kahdestaan. Keskiviikon jälkeen Justiina tuntui taas tottuvan siihen, että ollaan kahden kotosalla päivät eikä koko ajan ole joku viihdyttämässä. Sen jälkeen olikin siis ilo irti. Nyt oli alkuviikolla isi-ikävä, kun mieheni oli Justiinan kanssa viikonloppuna huomattavasti enemmän kuin minä. Tämä on varmaan jotenkin periytyvää, koska äitini on kertonut minun ja siskoni olleen herkiä tällaisille muutoksille.

Justiina on alkanut innolla syömään kaikkea uutta. Suu aukeaa kuin pienellä linnunpojalla, kun tyttö haluaa uuden lusikallisen. Peruna on ollut tähän mennessä ainoa tuote, joka ei tehnyt paljaaltaan vaikutusta (ei se minustakaan mitään herkkua ollut). Tähän mennessä Justiina on maistellut maissivellin lisäksi perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia erilaisina miksauksina (omina ja kaupan) sekä mustikkaa ja banaania yhdessä ja erikseen. Seuraavaksi maisteluihin varmaan lisäillään vadelmaa, ruusunmarjaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia.

Mustikkamussu.

 Kuvien lataus kesti niin pitkään, että ehdin jo unohtaa mistä piti runoilla seuraavaksi. Hiukkasen jos olisi parantamisen varaa tässä meidän nettiyhteydessä. Ainoa vaihtoehto millä netin saisi toimimaan järjettömän hyvin olisi valokuitukaapeli ja siihen tarvittavia 1800 euroa ei satu löytymään taskun pohjalta juuri nyt. Kerran pää meni tyhjäksi huonon yhteyden takia, niin jatkanen jutustelua toisella kertaa.

Nti. 4,5kk <3