Aivan hetki sitten pieni tyttäremme oli niin pieni, ettei ymmärtänyt itkeä kuin nälkäänsä ja vähän purnata väsymystään. Silloin minusta tuntui, että onkohan tässä nyt jotain mätää, kun vauva ei itke sitten yhtään; toki olin iloinenkin helposta lapsesta. En voisi vieläkään sanoa ettei lapsemme olisi muka helppo tapaus, mutta vaikkapa kuukaudentakaiseen verrattuna kitinä on lisääntynyt merkittävästi. Tyttö osaa vaatia ja olla kärsimätön. Hän osaa kitistä kelin vuoksi, hän osaa huomiohuutaa, jos nälkä yllättää ja pulloa ei näy sekuntiin tulee megaparku. Useimpina päivinä kitinät ja natinat ovat mielestäni hellyttävä merkki tytön kasvusta ja luonteen kehityksestä, mutta toisinaan taas kaipaan sitä pikkuvauvaa, joka ei juurikaan mölissyt. Mitään tässä ei ainakaan tarvitse koettaa tehdä; olemme tänään lähdössä viikonlopuksi reissuun ja voitte muuten uskoa, että oli hankala saada tavarat pakattua ja koti lähtökuntoon.
Muutenkin tyttö on kehittynyt huimasti. Pienet kädet osaavat jo toisinaan tarttua esineisiin kiinni, mahalleen kääntyminen on ihan pienen opettelun takana ja mahallaan ollessa niskat jaksavat kannatella pään mainiosti. Juttuja on koko ajan lisää ja tänä aamuna pidettiin hihkumisharjoituksetkin. Myös nauruun on tullut pienenpieni kiherrysääni mukaan. Kun kanniskelen Justiinaa kotona, niin mikään pikkuvauva-asento ei enää kelpaa matkustamiseen; tyttö haluaa mieluiten olla kasvot menosuuntaan päin tai kurkkia olen yli; mitä kunhan ei selällään. Justiina tutkii jo innolla kaikkea sekä silmillään, että kopeloimalla. Olen ihan tietoisesti esitellyt hänelle erilaisia tavaroita ja näyttänyt millaisia ääniä niistä lähtee ja mille ne tuntuvat käteeen. Ihana pieni kehittyjä!
Justiina ei enää kokonsakkaan puolesta ole mikään pikku-vauva - tai sille se minusta tuntuu. Tyttö on hurjan pitkä ja vantterakin. 9. päivä on seuraava neuvola; jännityksellä odotan. 56cm bodyt sain jo hylätä, yöhaalaritkaan eivät ole enää mukavan väljiä, mutta housut ja potkarit vaikuttavat sopivilta. Onko tyttö siis tullut persjalkaiseen äitiinsä vai onko housut aina vähän reilumpia lastenvaatteissa?
Nyt kun olen saanut auton pakattua, kodin lähtökuntoon ja jopa tänne rykäistyä tekstinpätkän, niin voin hyvillä mielin toivotella mitä maireinta viikonloppua kaikille ja poistua perheineni viikonlopuksi W.A.S.P.:in, erään tietyn grillikatoksen ja hyvässä seurassa vietetyn ajan pariin!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Veikkaa & Voita!
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Ikäkriisejä ja hyvinvointia.
Täytin vajaa viikko sitten 25 vuotta, jonka johdosta koin ennen syntymäpäivääni valtavan ikäkriisin. Kriisi kuitenkin meni ohi, kun syntymäpäiväni aamuna peilistä ei katsonutkaan yhtään sen rupsahtaneempi yksilö, vaikka niin olin etukäteen pelännyt. 25 vuotta tuntui etukäteen hirveän isolle luvulle; 1/4 100 vuotta; aikuisen ihmisen ikä. Nyt tuntuu vain sille, että ikäkriisi juonti juurensa kysymysmerkkinä leijuvasta tulevaisuudesta. Pitäisi varmaan olevinaan tietää mitä tässä elämässä tahtoisi tehdä, mutta minä tyttö se vaan seilaan tietämättömyyteni lautalla etsien sopivan uran satamaa johon lauttani lykätä. Olisihan noita vaihtoehtoja, kun vain keksisi oman juttunsa. Yhtenä kynnyskysymyksenä on myös se, että alanko tekemään mitä itse haluan vai mikä on järkevää. Valitsenko työn vai opiskelun? Jäänkö hoitovapaalle vai vienkö lapsen talvella hoitoon? Tuntuu, että kaikki muut 25-vuotiaat ovat jo luoneet uran ja tavoitteet elämälleen. Luotan siihen, että intuitioni toimii tässäkin asiassa ja koen jonkin sortin AHAA-elämyksen jossain vaiheessa.
Sen kunniaksi, että vanhenin noinkin kunnioitettavaan ikään aloin myös ajatella omaa hyvinvointiani. Päätin, että vuodessa lähtee kiloja mielellään 16, mutta tyydyn hiukan vähempäänkin. Tätä varten ostin itselleni lahjaksi uuden polkupyörän, jolla voin kuin huomaamattani karistaa liikakiloja. Vanhempani antoivat myös synttärilahjaksi rahaa kaksipyöräistä varten. Kun mies tulee töistä, minä lähden lenkille; Kunto nousee ja saan omaa aikaa. Saa nähdä miten laihdutusmissioni käy, mutta ei pyöräily ainakaan tilannetta huononna.
Taannoin hommasin itseni optikolle jatkuvien huimauksien ja päänsärkyjen vuoksi. Nyt nenälläni nakottaa hajataittoa korjaavat lasit Guessin kehyksillä; sain samaan hintaan myös vahvuuksilla olevat aurinkolasit Voguen kehyksillä. Totutteluahan tämä vaatii aikalailla, mutta eipä ole pyörryttänyt juurikaan ja harvat päänsärytkin tuntuvat johtuvan nyt silmien totuttelusta laseihin.
Olen siis lopultakin ottanut itseäni ainakin hetkellisesti niskasta kiinni ja tehnyt jotain hyvinvointini eteen; tähän asti olen vain lipunut voiden välillä hyvin ja välillä huonommin. Olenko siis vanhetessani viisastunut myös oman kroppani avunhuutojen suhteen?
Sen kunniaksi, että vanhenin noinkin kunnioitettavaan ikään aloin myös ajatella omaa hyvinvointiani. Päätin, että vuodessa lähtee kiloja mielellään 16, mutta tyydyn hiukan vähempäänkin. Tätä varten ostin itselleni lahjaksi uuden polkupyörän, jolla voin kuin huomaamattani karistaa liikakiloja. Vanhempani antoivat myös synttärilahjaksi rahaa kaksipyöräistä varten. Kun mies tulee töistä, minä lähden lenkille; Kunto nousee ja saan omaa aikaa. Saa nähdä miten laihdutusmissioni käy, mutta ei pyöräily ainakaan tilannetta huononna.
Taannoin hommasin itseni optikolle jatkuvien huimauksien ja päänsärkyjen vuoksi. Nyt nenälläni nakottaa hajataittoa korjaavat lasit Guessin kehyksillä; sain samaan hintaan myös vahvuuksilla olevat aurinkolasit Voguen kehyksillä. Totutteluahan tämä vaatii aikalailla, mutta eipä ole pyörryttänyt juurikaan ja harvat päänsärytkin tuntuvat johtuvan nyt silmien totuttelusta laseihin.
Olen siis lopultakin ottanut itseäni ainakin hetkellisesti niskasta kiinni ja tehnyt jotain hyvinvointini eteen; tähän asti olen vain lipunut voiden välillä hyvin ja välillä huonommin. Olenko siis vanhetessani viisastunut myös oman kroppani avunhuutojen suhteen?
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Viikonloppuvapaa.
Meiltä kaapattiin lapsi perjantaina mieheni kummin toimesta. Hyvä niin; tuli vietettyä aivan mahtava viikonloppu.
Meitä kuumotti jo aiemmin viikolla pääsy eräille isommille kekkereille jotka täällä järjestetään ja kovasti näytti sille ettemme ainakaan yhdessä pääsisi lähtemään. Kävipä kuitenkin niin, että miehen kummin perheen hakiessa meillä hoidossa ollutta koiraansa heitin ihan vitsillä "Koirahan oli meillä viikon, niin mitenkäs olisi lapsi vaihdossa teille kahdeksi päiväksi?". Myöntyvä vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja pienen pohdinnan jälkeen pistettiin Justiinan tavarat kasaan ja tyttö matkaan. Olihan se aluksi haikeaa, mutta tiesimme lapsen olevan hyvässä hoidossa ja vaihdoimme näin ollen vapaalle.
Perjantai-iltana saunoimme meillä yhden kaverin kanssa ja otimme vähän pohjia takaterassilla. Kävimme myös siellä kyläkekkereillä (joskin kyllä sen verran myöhään, että hulinat oli jo aika ohi) vähän syömässä, juomassa ja äimistelemässä. Olimme myöhän lähtöajankohdan vuoksi liikenteessä melko vähän aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi. En kuitenkaan enää nykyään viihdy väenpaljoudessa pitkiä aikoja.
Lauantaina päätimme jättää miehen kanssa kyseiset kekkerit väliin ja lähdimme rengasmatkalle; petikamppeet peräkonttiin, takapenkit nurin ja nokka kohti tuntematonta. Kävimme tutustumassa Pohjois-Karjalaisiin maisemiin, jotka olivat aikas komeita ja erilaisia kuin Savolaiset metsät. Oli ihan mahtava taas vain ajella sinne minne sielu vie ja viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Kilometrejä tuli n. 800 koko reissulla ja parhaina paloina näiltä kilometreiltä mainittakoon Joensuulainen kesäravintola, huikean suuret mäet, rajan pinnassa olevat jokseenkin ränsistyneet pihapiirit (ihan kuin olisi saanut jotain esimakua venäjästä) ja ehdottomana ykkösenä Koli.
Irtiotto normaalista arjesta tuli tarpeeseen, vaikken sitä aiemmin ollut tajunnutkaan. Onneksi lähipiiristämme löytyy näitä luotettavia lapsenhoitajia, niin tällaiset irtiotot onnistuvat vielä jatkossakin. Kyllä isi ja äiti tarvitsevat kahdenkeskeistäkin aikaa.
Meitä kuumotti jo aiemmin viikolla pääsy eräille isommille kekkereille jotka täällä järjestetään ja kovasti näytti sille ettemme ainakaan yhdessä pääsisi lähtemään. Kävipä kuitenkin niin, että miehen kummin perheen hakiessa meillä hoidossa ollutta koiraansa heitin ihan vitsillä "Koirahan oli meillä viikon, niin mitenkäs olisi lapsi vaihdossa teille kahdeksi päiväksi?". Myöntyvä vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja pienen pohdinnan jälkeen pistettiin Justiinan tavarat kasaan ja tyttö matkaan. Olihan se aluksi haikeaa, mutta tiesimme lapsen olevan hyvässä hoidossa ja vaihdoimme näin ollen vapaalle.
Perjantai-iltana saunoimme meillä yhden kaverin kanssa ja otimme vähän pohjia takaterassilla. Kävimme myös siellä kyläkekkereillä (joskin kyllä sen verran myöhään, että hulinat oli jo aika ohi) vähän syömässä, juomassa ja äimistelemässä. Olimme myöhän lähtöajankohdan vuoksi liikenteessä melko vähän aikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi. En kuitenkaan enää nykyään viihdy väenpaljoudessa pitkiä aikoja.
Lauantaina päätimme jättää miehen kanssa kyseiset kekkerit väliin ja lähdimme rengasmatkalle; petikamppeet peräkonttiin, takapenkit nurin ja nokka kohti tuntematonta. Kävimme tutustumassa Pohjois-Karjalaisiin maisemiin, jotka olivat aikas komeita ja erilaisia kuin Savolaiset metsät. Oli ihan mahtava taas vain ajella sinne minne sielu vie ja viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Kilometrejä tuli n. 800 koko reissulla ja parhaina paloina näiltä kilometreiltä mainittakoon Joensuulainen kesäravintola, huikean suuret mäet, rajan pinnassa olevat jokseenkin ränsistyneet pihapiirit (ihan kuin olisi saanut jotain esimakua venäjästä) ja ehdottomana ykkösenä Koli.
Irtiotto normaalista arjesta tuli tarpeeseen, vaikken sitä aiemmin ollut tajunnutkaan. Onneksi lähipiiristämme löytyy näitä luotettavia lapsenhoitajia, niin tällaiset irtiotot onnistuvat vielä jatkossakin. Kyllä isi ja äiti tarvitsevat kahdenkeskeistäkin aikaa.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Justiinan matkassa.
Justiina on kehittynyt valtavasti parissa viikossa. Vallan valloittava tyttö kaikessa iloisuudessaan. Nyt tiedän mitä tarkoittaa tunne kun sydämessä läikähtää omaa lastaan katsoessaan. Onhan tyttö ollut alusta asti ihana ja rakas, mutta tuntuu että mitä enemmän "järkevälle ihmiselle" hän vaikuttaa, sitä enemmän häneen rakastun.
Nyt Justiina istuu sitterissä ähisemässä ja tutkailemassa lelukaaren nalleja. Kädet käyvät mahdotonta tahtia, että saisi nalleihin vähän eloa ja jos vain käden mukaan sattuu nalle jäämään niin suuhunhan se on vietävä. Muutenkin lelut ovat alkaneet kiinnostaa uudella tavalla; enää ei siis ole luvassa pelkkää möllötystä vaan niitä ihmetellään, niille jutellaan, ne pitää koittaa syödä ja niitä huidotaan.
Justiina on alkanut olemaan hereillä hirveän pitkiä pätkiä ja silti pysyy pitkään hyväntuulisena. Oikeastaan tyttö ei kiukuttele muuta kuin väsyneenä. Kunnon yöunet vaikuttanevat tähän asiaan ratkaisevasti. Nyt parin viikon aikana syömättä nukutut yöt ovat lisääntyneet huimasti ja yöunien pituus on kasvanut myös. Viime yönä Justiina nukkua hurotti 13 tuntia yhtä kyytiä, toissayönä 11 tuntia. Olemme alusta asti saaneet nukkua hyvät yöunet miehen kanssa, mutta nyt yöt ovat yhtä unelmaa.
Nauru on Justiinalla herkässä. Mahtaa tulla melkoinen rätkättäjä, kun vain saa ääneen kokonaan mukaan nauruun; ollaan jotain melko naurumaista jo kuultu, muttei kunnon naurua kuitenkaan. Valloittavaa on nähdä lapsen riemu, kun aamulla nähdään ekan kerran tai kun mies tulee töistä kotiin ja tyttöä tervehtimään.
Pää pysyy jo pitkiä aikoja pystyssä lattialla mahallaan ollessa ja selkäasennosta mennään kyljelleen aika rivakasti; pian ehkä mahalleenkin, kun tyttö on alkanut pönkeämään itseään sen verran mutkalle kyljellä ollessaan.
Tyttö sai nimenkin lauantaina, mutta sen jätän pimentoon niin pitkään, kun blogini ei ole salasanan takana. Kovin sukulaiset nimeä kehuivat ja kaikkien mielestä tyttö on ihan nimensä näköinen. Ristiäiset onnistuivat mainiosti vaikkakin paikallinen seurakuntakoti oli todella kuuma. Emäntä hoiti kattamisen, tarjoilun, siivoamiset, siis kaiken. Ihanaa, kun ei tarvinnut itse kuin hommata kakut ja muut syötävät ja tulla paikalle.
Maanantaina kävimme 2kk neuvolassa ja kaikki oli vallan hyvin. Justiina sai rotavirusrokoteaineen suuhunsa ja hyvää näytti olevan. Neuvolatäti kehui, miten hyvänä on saatu taipeet pidettyä helteistä huolimatta ja pyllyn punoitukset poissa. Talkkia käytämme joskus ja sinkkivoidetta olen sipaissut kankkuihin kahdesti eli taitaa olla luonnostaan hyväihoinen tyttö. Jänteväksi tyttöä kehuttiin taas ja muutenkin hyvin kehittyneeksi. Pituutta oli 57,5cm, painoa 5590g ja päänympärys oli 41,5cm. Kasvu on siis hiukkasen hiljentynyt alkuajoista, mutta se on kaiketi ihan normaalia.
Lähden pikkuiitan kanssa pitämään lattiatreeniä, kun nyt tuntuisi taas virtaa riittävän ja hyväntuulisuutta myös.
Nyt Justiina istuu sitterissä ähisemässä ja tutkailemassa lelukaaren nalleja. Kädet käyvät mahdotonta tahtia, että saisi nalleihin vähän eloa ja jos vain käden mukaan sattuu nalle jäämään niin suuhunhan se on vietävä. Muutenkin lelut ovat alkaneet kiinnostaa uudella tavalla; enää ei siis ole luvassa pelkkää möllötystä vaan niitä ihmetellään, niille jutellaan, ne pitää koittaa syödä ja niitä huidotaan.
Justiina on alkanut olemaan hereillä hirveän pitkiä pätkiä ja silti pysyy pitkään hyväntuulisena. Oikeastaan tyttö ei kiukuttele muuta kuin väsyneenä. Kunnon yöunet vaikuttanevat tähän asiaan ratkaisevasti. Nyt parin viikon aikana syömättä nukutut yöt ovat lisääntyneet huimasti ja yöunien pituus on kasvanut myös. Viime yönä Justiina nukkua hurotti 13 tuntia yhtä kyytiä, toissayönä 11 tuntia. Olemme alusta asti saaneet nukkua hyvät yöunet miehen kanssa, mutta nyt yöt ovat yhtä unelmaa.
Nauru on Justiinalla herkässä. Mahtaa tulla melkoinen rätkättäjä, kun vain saa ääneen kokonaan mukaan nauruun; ollaan jotain melko naurumaista jo kuultu, muttei kunnon naurua kuitenkaan. Valloittavaa on nähdä lapsen riemu, kun aamulla nähdään ekan kerran tai kun mies tulee töistä kotiin ja tyttöä tervehtimään.
Pää pysyy jo pitkiä aikoja pystyssä lattialla mahallaan ollessa ja selkäasennosta mennään kyljelleen aika rivakasti; pian ehkä mahalleenkin, kun tyttö on alkanut pönkeämään itseään sen verran mutkalle kyljellä ollessaan.
Tyttö sai nimenkin lauantaina, mutta sen jätän pimentoon niin pitkään, kun blogini ei ole salasanan takana. Kovin sukulaiset nimeä kehuivat ja kaikkien mielestä tyttö on ihan nimensä näköinen. Ristiäiset onnistuivat mainiosti vaikkakin paikallinen seurakuntakoti oli todella kuuma. Emäntä hoiti kattamisen, tarjoilun, siivoamiset, siis kaiken. Ihanaa, kun ei tarvinnut itse kuin hommata kakut ja muut syötävät ja tulla paikalle.
Maanantaina kävimme 2kk neuvolassa ja kaikki oli vallan hyvin. Justiina sai rotavirusrokoteaineen suuhunsa ja hyvää näytti olevan. Neuvolatäti kehui, miten hyvänä on saatu taipeet pidettyä helteistä huolimatta ja pyllyn punoitukset poissa. Talkkia käytämme joskus ja sinkkivoidetta olen sipaissut kankkuihin kahdesti eli taitaa olla luonnostaan hyväihoinen tyttö. Jänteväksi tyttöä kehuttiin taas ja muutenkin hyvin kehittyneeksi. Pituutta oli 57,5cm, painoa 5590g ja päänympärys oli 41,5cm. Kasvu on siis hiukkasen hiljentynyt alkuajoista, mutta se on kaiketi ihan normaalia.
Lähden pikkuiitan kanssa pitämään lattiatreeniä, kun nyt tuntuisi taas virtaa riittävän ja hyväntuulisuutta myös.
Helle hellii.
Salasanan taakse siirtyminen on nyt hiukkasen jäissä. En tiedä, alanko kirjoittamaan blogiani yhdelle ihmiselle; kuulostaa kummalle. Joten odottelempa nyt sitten lisäviestejä ja kirjoittelen samalla entiseen malliin. Jossain vaiheessa sitten päätän jatkanko blogia salasanan takana paljastaen enemmän vai kirjoitanko edelleen tänne suojaamattomasti tiettyjä asioita "pimittäen".
Mutta päivän aiheeseen. On hitto soikoon hyvät kelit. Aivan mahtavat. Tokihan tuolla ulkona kuumottaa ja hiottaa, mutta ei nyt kuitenkaan liiaksi asti. Nyt kun jälkitarkastuksenikin on ohi ja uintilupa kunnossa, niin mikäs tässä ollessa. Helle tosin on tuonut mukanaan valtavan määrän paarmoja, mutta en ole antanut niiden häiritä paljoakaan. Teen hoitokoiran kanssa pihatöitä aina kun saan tytön unille.
Mansikat kypsyvät muutamassa rivissämme hurjaa vauhtia ja Olenkin jo saanut pakkaseen ihan kivan määrän säilöttyä. Ajattelin vielä jokusen litran pakastaa ja sitten loput keitellä mehuksi. Kasvihuoneessa on aivan mahdoton meininki (ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin emme juurikaan kypsiä tomaatteja saaneet ja oikeastaan muuta emme edes kasvattaneet); tomaatit, paprikat ja chilit tuottavat jo satoa, kurkkukin aloittelee ja salaatti kasvaa hyvin. Kasvimaalla maissi ja kaalit ovat jo alkaneet tuottaa satoa myös, kurpitsa aloittelee kukintaa ja sipulit paisuvat. Herne taitaa nyt pudota kyydistä, mutta saahan noita torilta. Kukka-asiat meni vähän niinkuin reisille, mutta en kyllä niihin millään tavalla panostanutkaan, kunhan tehdä räiskäisin jokusen hätäisen kukkaratkaisun; ensi kesänä sitten paremmalla onnella ja ajalla.
En ole löysäillyt tai ottanut aurinkoa lainkaan ja silti piha tuntuu olevan jatkuvassa kaaoksessa (vai onko tämä vain minun pääni sisällä). Hommia olisi vaikka miten paljon, mutta kädet ja aika eivät vain riitä. En kuitenkaan miestäkään viitsi passittaa töiden jälkeen koko illaksi pihatöihin. Tosin empä usko, että kukaan olettaakaan minulla olevan aikaa pitää vielä puolenhehtaarin piha&puutarha huippukunnossa lapsenhoidon ohella. Kun vain muistaisin itsekkin olla itselleni armollinen.
Mutta päivän aiheeseen. On hitto soikoon hyvät kelit. Aivan mahtavat. Tokihan tuolla ulkona kuumottaa ja hiottaa, mutta ei nyt kuitenkaan liiaksi asti. Nyt kun jälkitarkastuksenikin on ohi ja uintilupa kunnossa, niin mikäs tässä ollessa. Helle tosin on tuonut mukanaan valtavan määrän paarmoja, mutta en ole antanut niiden häiritä paljoakaan. Teen hoitokoiran kanssa pihatöitä aina kun saan tytön unille.
Mansikat kypsyvät muutamassa rivissämme hurjaa vauhtia ja Olenkin jo saanut pakkaseen ihan kivan määrän säilöttyä. Ajattelin vielä jokusen litran pakastaa ja sitten loput keitellä mehuksi. Kasvihuoneessa on aivan mahdoton meininki (ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin emme juurikaan kypsiä tomaatteja saaneet ja oikeastaan muuta emme edes kasvattaneet); tomaatit, paprikat ja chilit tuottavat jo satoa, kurkkukin aloittelee ja salaatti kasvaa hyvin. Kasvimaalla maissi ja kaalit ovat jo alkaneet tuottaa satoa myös, kurpitsa aloittelee kukintaa ja sipulit paisuvat. Herne taitaa nyt pudota kyydistä, mutta saahan noita torilta. Kukka-asiat meni vähän niinkuin reisille, mutta en kyllä niihin millään tavalla panostanutkaan, kunhan tehdä räiskäisin jokusen hätäisen kukkaratkaisun; ensi kesänä sitten paremmalla onnella ja ajalla.
En ole löysäillyt tai ottanut aurinkoa lainkaan ja silti piha tuntuu olevan jatkuvassa kaaoksessa (vai onko tämä vain minun pääni sisällä). Hommia olisi vaikka miten paljon, mutta kädet ja aika eivät vain riitä. En kuitenkaan miestäkään viitsi passittaa töiden jälkeen koko illaksi pihatöihin. Tosin empä usko, että kukaan olettaakaan minulla olevan aikaa pitää vielä puolenhehtaarin piha&puutarha huippukunnossa lapsenhoidon ohella. Kun vain muistaisin itsekkin olla itselleni armollinen.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Yleisöryntäys.
Huimaa! Edellistä postausta koskien olen saanut valtavan määrän sähköpostia. En oikein tiedä miten toimisin, kun melkolailla kaikki, jotka blogiani tahtovat seurata ja ovat minua sähköpostilla lähestyneet vaikuttavat täysipäisiltä. Lukijakuntaani vaikuttaisi kuuluvan saapuneiden sähköpostien perusteella yksi (1) henkilö. Hurrrjaa.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Salaisuuksia.
Tarvitseekohan koko maailmalla olla mahdollisuus tietää mitä perheessämme tapahtuu? Minkä näköinen minä olen, minkä nimen tyttäremme sai, mille kotimme näyttää, mikä minua ottaa aivoon ja mistä riemastun. Olen tullut tulokseen, että blogiani pääsevät jatkossa lukemaan vain ne joille siihen valtuudet annan. Tällä liikkeellä tahtoisin vain karsia mahdolliset asiattomat laholatvat tai tietojeni väärinkäyttäjät pois lukijakunnasta. Heiltä, jotka blogiani jatkossa tahtoisivat lukea tahtoisin kuulla vähän ketä he ovat ja mikä blogissani viehättää. Heitä minua viestillä osoitteeseen Saralle.bloggaa@gmail.com ja kerro itsestäsi mitä tarpeelliseksi näet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)