Aivan hetki sitten pieni tyttäremme oli niin pieni, ettei ymmärtänyt itkeä kuin nälkäänsä ja vähän purnata väsymystään. Silloin minusta tuntui, että onkohan tässä nyt jotain mätää, kun vauva ei itke sitten yhtään; toki olin iloinenkin helposta lapsesta. En voisi vieläkään sanoa ettei lapsemme olisi muka helppo tapaus, mutta vaikkapa kuukaudentakaiseen verrattuna kitinä on lisääntynyt merkittävästi. Tyttö osaa vaatia ja olla kärsimätön. Hän osaa kitistä kelin vuoksi, hän osaa huomiohuutaa, jos nälkä yllättää ja pulloa ei näy sekuntiin tulee megaparku. Useimpina päivinä kitinät ja natinat ovat mielestäni hellyttävä merkki tytön kasvusta ja luonteen kehityksestä, mutta toisinaan taas kaipaan sitä pikkuvauvaa, joka ei juurikaan mölissyt. Mitään tässä ei ainakaan tarvitse koettaa tehdä; olemme tänään lähdössä viikonlopuksi reissuun ja voitte muuten uskoa, että oli hankala saada tavarat pakattua ja koti lähtökuntoon.
Muutenkin tyttö on kehittynyt huimasti. Pienet kädet osaavat jo toisinaan tarttua esineisiin kiinni, mahalleen kääntyminen on ihan pienen opettelun takana ja mahallaan ollessa niskat jaksavat kannatella pään mainiosti. Juttuja on koko ajan lisää ja tänä aamuna pidettiin hihkumisharjoituksetkin. Myös nauruun on tullut pienenpieni kiherrysääni mukaan. Kun kanniskelen Justiinaa kotona, niin mikään pikkuvauva-asento ei enää kelpaa matkustamiseen; tyttö haluaa mieluiten olla kasvot menosuuntaan päin tai kurkkia olen yli; mitä kunhan ei selällään. Justiina tutkii jo innolla kaikkea sekä silmillään, että kopeloimalla. Olen ihan tietoisesti esitellyt hänelle erilaisia tavaroita ja näyttänyt millaisia ääniä niistä lähtee ja mille ne tuntuvat käteeen. Ihana pieni kehittyjä!
Justiina ei enää kokonsakkaan puolesta ole mikään pikku-vauva - tai sille se minusta tuntuu. Tyttö on hurjan pitkä ja vantterakin. 9. päivä on seuraava neuvola; jännityksellä odotan. 56cm bodyt sain jo hylätä, yöhaalaritkaan eivät ole enää mukavan väljiä, mutta housut ja potkarit vaikuttavat sopivilta. Onko tyttö siis tullut persjalkaiseen äitiinsä vai onko housut aina vähän reilumpia lastenvaatteissa?
Nyt kun olen saanut auton pakattua, kodin lähtökuntoon ja jopa tänne rykäistyä tekstinpätkän, niin voin hyvillä mielin toivotella mitä maireinta viikonloppua kaikille ja poistua perheineni viikonlopuksi W.A.S.P.:in, erään tietyn grillikatoksen ja hyvässä seurassa vietetyn ajan pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti