Kohtalon kortit.

Elämä on kyllä kummaa. Sitä luulee voivansa suunnitella miten haluaa toimia ja mitä haluaa tehdä. Sitä nuorena luulee ensirakkauden olevan ikuinen, tai ainakin sen seuraavan. Kaiken voi päättää valmiiksi ja maalailla kuvia tulevaisuudesta mieleensä. On toiveita, haaveita, pelkoja. Pessimistin ja optimistin tulevaisuudenkuvat ovat valtavan erilaiset. Toinen luottaa tulevaisuuden hyvyyteen täysin rinnoin ja toisen seinät ovat täynnä piirreltyjä piruja. Molemmat voivat päästä yllättymään. Kaikki on jo päätetty valmiiksi ja elämä muodostuu juuri sellaiseksi, kuin kohtalo on sen muokannut.

Itse olen vuoroin ollut pessimisti ja vuoroin optimisti. Ja aina olen päässyt yllättymään. Olen koittanut suuntien valinnalla saada elämän tien sillä hetkellä mieleisekseni, mutta aina minut on kiepautettu takaisin. Tiet nuoruudessani, joita yritin välttää olen nyttemmin todennut pakollisiksi kasvatuskeinoiksi. Ilman noita tapahtumia olisin luultavasti aivan jossain muualla.

Tällä hetkellä elämäni on sellaisella mallilla, että annan kohtalolle valtavan välikiitoksen kasvatuksesta, järjen takomisesta päähän ja niistä kyyneleistä, jotka minun oli pakko itkeä joskus menneisyydessä; minun ei tarvitse itkeä niitä nyt. Rakastan elämääni nyt. En tiedä mitä seuraavan kulman takana on ja en jaksa sitä edes miettiä. Se on jo päätetty ja sitä ei voi enää muuttaa.

Ota vastaan kaikki mitä annetaan. Ota opiksesi huonoista kokemuksista ja nauti hyvistä hetkistä.

Remonttihaaveita ja eläimellistä menoa.

Loma loppuu ihan kohta. Ei se kyllä kovin nopeesti menny. Tämäkin viikko on vasta ihan aluillaan. Tosin se voi kulua aika äkkiä, kun meitä puri remonttikärpänen. Meinattiin ruveta tekemään mieheni sedän, eli talon nykyisen omistajan avustuksella autotallin takahuoneesta ihan käyttöhuone. Puhkaistaan makuuhuoneesta ovi sinne, tukitaan autotalliin menevä ovi, laitetaan patteri seinään ja tapetoidaan. Siis ei toteuteta tätä tällä viikolla, vaan suunnitellaan. Tällä hetkellä siellä varastossa olevat tavarat saavat paikan autotallin seinille tulevilta hyllyiltä. Autotalli ei ole enää auton säilytystilana vaan ajateltiin tehdä siitä sellainen varasto ja "askarteluhuone" tyyppinen ratkaisu. Siinäpä pikkupuuhaa talven ratoksi. Tuon lisäksi pitäisi vielä hommata vessan kalusteet.

En tiedä olenko ollenkaan maininnut, että isosiskoni kissa muutti meille. Se tykkää kamalasti olla meillä, kun pääsee pihalle ja ulkona on tilaa ja rauhaa. Se tykkäsi vähän terrorisoida siskoni luona, kun heillä on omakotitalo erään pienen kirkonkylän ok-alueella. Eihän sitä siellä voi vapaana pitää. Se on kuitenkin eläväinen otus, niin sitten oli alkanut sisällä kamala mökötys ja terrorisointi. Täällä se ei ole tehnyt vielä mitään ilkeyttä. Rakas lemmikki.

Heräsin eilisaamuna kurkien "lauluun". Ne olivat talomme vieressä olevalla pellolla ja olivat ilmeisen kiinnostuneita pihastamme, jota kohti koko ajan hiippailivat. Kaivelin kameran esille ja sainkin niistä muutaman otoksen sisällä hiiviskellessäni. Linnut lähtivät kuitenkin ennen pihaan saapumista takaisin keskemmälle peltoa jokseenkin kiihtyneen oloisina. Ihmeekseni näinkin sitten vähän kauempana pellolla valkohäntäpeuran aterioimassa. kurjet eivät kylläkään antaneet paran syödä rauhassa vaan hätistelivät sen metsään, jonka jälkeen poistuivat itsekkin.

Tässä vielä yhteispotretti "naapureista"

Tästä tuli jotenkin kumman pinnallinen ja irrallinen merkintä. En vain ole lomalla jaksanut vaipua kovin syvällisiin mietteisiin. Mutta kai aivotkin saavat lomailla joskus...?

Lomalaisen mietteet.

Tätähän lomaahan kestää ihan loputtomiin. Yli puolet on jo lomasta lusittu ja vieläkin tuntuu olevan giljoonaa päivää jäljellä. Johtunee siitä, ettei kovin montaa päivää olla kulutettu sellaisessa lomatunnelmassa. Ollaan tehty töitä joko kotona tai vanhempien luona. Sama meno jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Ehkä sen viimeisen viikon voisi sitten pitää ihan lomalomaa.; se tietysti sitten loppuu ihan liian nopeasti.
Käytiin me serkkupojan veneellä muutama päivä seilaamassa pitkin Päijänteen pitkiä selkiä. Oli hieno ja rentouttava reissu ja nähtiin maisemia vähän eri perspektiivistä, kuin maantieltä. Voi olla, että tänä syksynä lähdemme vielä lähivesille yöreissuun.

Olen ihan hullaantunut tästä syksyn tuoksusta ja valon taittumisesta. Rakastan niin paljon kaikkia vuodenaikoja, että en voi valita mieleistäni. Vuoden aikaan ehtii jo unohtamaan mille jokin vuoden aika ihan oikeasti tuoksuu ja näyttää, joten joka vuosi pääsee ihastumaan uudelleen tuoksuun ja valoon. Tämä kesä on ollut sääolojen puolesta tosi outo helteineen ja myräköineen, mutta olen elänyt oikeastaan kaikki läpi hymyssä suin ja tuskailematta. En nimittäin usko, että tällaisia kelejä sattuu kuin kerran ihmiselämään. Eli kokemusta rikkaampia ollaan taas. Olen todella iloinen saadessani elää maassa, jossa on useampia vuodenaikoja ja niiden sisällä vielä merkittäviä sääolojen vaihteluita.

Olen päässyt lähes kokonaan yli raskausajatuksista. Siis en ole muuttanut mieltäni asian suhteen, vaan en mieti sitä koko ajan. Totta kai se toisinaan livahtaa ajatuksien etualalle, mutta pääsääntöisesti olen jo haudannut ajatuksen tuonne ihan takimmaiseksi. En ota siitä stressiä, enkä miete joka aktin jälkeen, että "jospa nyt...". Olen kuullut sen niin monesta suusta, että liialla mietinnällä ei varmasti tärppää. Eihän tässä mikään hätä ole tuon asian suhteen. Ja sitäpaitsi menojalkaani vipattaa toisinaan pahan kerran ja aion totta vie mennä vielä, kun siihen on mahdollisuus. Tulee se beibe sieltä varmaan joskus miettimättäkin, kunhan aika on oikea.

Syksyn saapuminen on mukavaa siinäkin mielessä, että "pakolliset" pihatyöt vähenevät huimaavaa vauhtia ja on taas aikaa keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Kesällä painaa päälle nurmen kasvu siellä ja täällä, mansikkamaan työt, kasvihuoneen työt, kesäkukat (jotka tänä vuonna kyllä onnistuneesti kuolivat...), kaikki muut miljoonat hommelit. Nyt kun nurmi ei enää kasva niin nopeasti, mansikkamaalla tarvitsee käydä vain ruiskuttamassa, kesäkukat on kuoletettu ja kasvihuonekkin pärjää vähemmällä huolenpidolla, alkaa olemaan jo ihan oikeasti aikaa kaikkeen tekemättä jääneeseen ja vielä tehtävään hommaan. Ensimmäisenä listalla on pihan kunnostuksen jatkaminen ja suunnittelu, joka jäi keväällä aika pahasti kesken. Osa hommista jätetään suosiolla ensi keväälle, koska silloin ei ole niin paljon kasveja ja niiden juuria vastuksina. Emme kyllä varmastikkaan tule saamaan pihaa ensi kesänäkään vielä haluamaamme kuntoon. Ja sitäpaitsi luulen, että kun kaiken saa joskus "valmiiksi", niin voikin aloittaa alusta ehostamaan ja parantelemaan. Sitä se vaan on. Ja mitäs sitä muuten tekisikään jos ei pihatöitä olisi?

Siinä tuli mietteitä vähän joka saralta. Seuraavaa päivitystä odotellessa lähdenkin niihin vapaavalintaisiin pihatöihin.