Tätähän lomaahan kestää ihan loputtomiin. Yli puolet on jo lomasta lusittu ja vieläkin tuntuu olevan giljoonaa päivää jäljellä. Johtunee siitä, ettei kovin montaa päivää olla kulutettu sellaisessa lomatunnelmassa. Ollaan tehty töitä joko kotona tai vanhempien luona. Sama meno jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Ehkä sen viimeisen viikon voisi sitten pitää ihan lomalomaa.; se tietysti sitten loppuu ihan liian nopeasti.
Käytiin me serkkupojan veneellä muutama päivä seilaamassa pitkin Päijänteen pitkiä selkiä. Oli hieno ja rentouttava reissu ja nähtiin maisemia vähän eri perspektiivistä, kuin maantieltä. Voi olla, että tänä syksynä lähdemme vielä lähivesille yöreissuun.
Olen ihan hullaantunut tästä syksyn tuoksusta ja valon taittumisesta. Rakastan niin paljon kaikkia vuodenaikoja, että en voi valita mieleistäni. Vuoden aikaan ehtii jo unohtamaan mille jokin vuoden aika ihan oikeasti tuoksuu ja näyttää, joten joka vuosi pääsee ihastumaan uudelleen tuoksuun ja valoon. Tämä kesä on ollut sääolojen puolesta tosi outo helteineen ja myräköineen, mutta olen elänyt oikeastaan kaikki läpi hymyssä suin ja tuskailematta. En nimittäin usko, että tällaisia kelejä sattuu kuin kerran ihmiselämään. Eli kokemusta rikkaampia ollaan taas. Olen todella iloinen saadessani elää maassa, jossa on useampia vuodenaikoja ja niiden sisällä vielä merkittäviä sääolojen vaihteluita.
Olen päässyt lähes kokonaan yli raskausajatuksista. Siis en ole muuttanut mieltäni asian suhteen, vaan en mieti sitä koko ajan. Totta kai se toisinaan livahtaa ajatuksien etualalle, mutta pääsääntöisesti olen jo haudannut ajatuksen tuonne ihan takimmaiseksi. En ota siitä stressiä, enkä miete joka aktin jälkeen, että "jospa nyt...". Olen kuullut sen niin monesta suusta, että liialla mietinnällä ei varmasti tärppää. Eihän tässä mikään hätä ole tuon asian suhteen. Ja sitäpaitsi menojalkaani vipattaa toisinaan pahan kerran ja aion totta vie mennä vielä, kun siihen on mahdollisuus. Tulee se beibe sieltä varmaan joskus miettimättäkin, kunhan aika on oikea.
Syksyn saapuminen on mukavaa siinäkin mielessä, että "pakolliset" pihatyöt vähenevät huimaavaa vauhtia ja on taas aikaa keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Kesällä painaa päälle nurmen kasvu siellä ja täällä, mansikkamaan työt, kasvihuoneen työt, kesäkukat (jotka tänä vuonna kyllä onnistuneesti kuolivat...), kaikki muut miljoonat hommelit. Nyt kun nurmi ei enää kasva niin nopeasti, mansikkamaalla tarvitsee käydä vain ruiskuttamassa, kesäkukat on kuoletettu ja kasvihuonekkin pärjää vähemmällä huolenpidolla, alkaa olemaan jo ihan oikeasti aikaa kaikkeen tekemättä jääneeseen ja vielä tehtävään hommaan. Ensimmäisenä listalla on pihan kunnostuksen jatkaminen ja suunnittelu, joka jäi keväällä aika pahasti kesken. Osa hommista jätetään suosiolla ensi keväälle, koska silloin ei ole niin paljon kasveja ja niiden juuria vastuksina. Emme kyllä varmastikkaan tule saamaan pihaa ensi kesänäkään vielä haluamaamme kuntoon. Ja sitäpaitsi luulen, että kun kaiken saa joskus "valmiiksi", niin voikin aloittaa alusta ehostamaan ja parantelemaan. Sitä se vaan on. Ja mitäs sitä muuten tekisikään jos ei pihatöitä olisi?
Siinä tuli mietteitä vähän joka saralta. Seuraavaa päivitystä odotellessa lähdenkin niihin vapaavalintaisiin pihatöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti