sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Täällä taas!

Arvelen tämän olevan nopein keino informeerata teitä, rakkaat entiset lukijani. Pitkä tauko minulla oli bloggaamisessa ja useat seuraamani blogit ehtivätkin muuttua salasanallisiksi poissaollessani. Nyt olen kuitenkin täällä taas!  Kirjoittaminen alkoi taas maistumaan ja teksteilläni onkin nyt uusi koti täällä. Uusi blogi käsittelee isolta osin painonpudotusprojektiani, mutta sivuhöpinöinä on myös ihan arkista settiä ja kuulumisia perhe-elämän puolelta. Tervetuloa! ;)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Päätetty.

Kuten tietänette ja arvannette, tämä postaus koskee blogin päättämistä. Olen kiireinen, olen väsynyt, en ehdi koskaan istahtamaan koneelle ja kirjoittamaan. Minulla ei ole mtään kirjoitettavaakaan. Voisinhan toki kirjoittaa mitä justiina osaa ja mitä meillä syödään mutten jaksa alkaa kokoaikaisiin arkipäivityksiin. Syvempi sisältö blogista on hävinnyt jo pitkän aikaa sitten.

Tämä blogi sulkeutuu jotakuinkin huomenna tai ylihuomenna, että ehditte kaikki näkemään tämän postauksen. Samalla suljen myös Maailman toinen ihme.-blogin.

Kiitos kaikille jotka blogiani ovat lukeneet! Ehkäpä inspiraation kotiuduttua lykkään uuden blogin pystyyn, jonain päivänä.

<3

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Taas.

Milloinkahan tämä jämähtänyt postaustahtini oikein kiihtyisi entisiin mittoihinsa? Inspiraatio on nyt jossain vakan alla ja "kiire" (se itsekeksitty) painaa päälle.

Tilannehan on sellainen, että aloitin maanantaina työt viheraluehoitajana ja ennen aloittamistani kulutin vapaa-aikani soitellen lapsenhoitoasioita ja KELA:n asioita pitkin poikin. Hoitopaikka onneksi järjestyi ja tyttö voi sinne mennä juhannuksen jälkeen; siihen asti hoito on järjestetty ystävien, sukulaisten ja omin voimin. Työt kestävät nyt alustavasti syyskuulle ja jatkuvat jos vielä näyttää olevan tarvista. Paljonko teillä tulee itselle maksettavaksi kuussa hoitopaikasta? Meillä hintaa yksityisellä jää vielä 220€/kk, onko se paljon vai vähän?

Takana on aikamoinen eka työviikko, aika hurja Justiinan ensimmäinen synttäriviikonloppu ja äitienpäivä perheen kesken. Oli hulinaa piisaa, vielä kun on työviikosta väsynyt. Minun pitäisikin jo olla nukkumassa, että jaksan aamulla nousta siinä neljän perästä.

Pihatyöt vetävät puoleensa vallan kovasti, mutta ei vain taida voimat riittää tänä vuonna ihan kaikkeen mitä "pitäisi" saada aikaiseksi; ehkä saan sitäpaitsi nyölätä viherpuuhia ihan kylliksi työmaillakin. Viikonlopun aikaan sain tosin käsiini useammankin pensaan istutusta odottelemaan ja lykkäsimpä näppini kukkapenkkiinkin. Kunhan nuo hommat on tehty, niin syöksynkin multakaupoille ja taimistolle tomaatintaimia kahmimaan.

Nyt kiidän vällyjen väliin ja koitan postailla tulevalla viikolla jotain Buzzador-juttuja ja puutarhahämpätyksiä. Ehkäpä 1veenkin kuulumisiin päästään käsiksi.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit!!



tiistai 24. huhtikuuta 2012

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Miten meillä menee?

Otsikossa esiintyvään kysymykseen voin yksiselitteisesti vastata että hyvin menee. Talven yli vellonut masentuneisuus on alkanut toden teolla siirtyä taka-alalle, Justiina on muuttunut isoksi tytöksi, parisuhderintamalla puhaltaa taas lämpimämmät tuulet ja minä löysin itselleni työpaikan kesäksi.

Kuten edellisestä postauksesta selviääkin, olen piristynyt. Kevät on tehnyt minulle todella hyvää. Tämä asia on melko monipiippuinen. Kevät on tarkoittanut pihalla olemisen ja liikunnan lisääntymistä ja ne ovat tehneet minulle hyvää. Kevät on myös tarkoittanut sosiaalisen elämän piristymistä ja sekin on tehnyt minulle hyvää. Kevät on tarkoittanut parisuhteenkin kukkaan puhkeamista ja sekös se vasta hyvää tekeekin. Ihanaa, kun on kevättä rinnoissa.

Kotiäitinä oleminen saa jäädä minulta hetkeksi ja sekin tulee varmasti tekemään hyvää koko perheelle. Pääsin läheiseen kaupunkiin viheraluehoitajaksi, sopimusta kestää alustavasti syyskuulle saakka. Työ ei ole vakituinen eikä myöskään "liian" hyväpalkkainen, mutta ajattelen asiaa oman hyvinvointini kannalta. Vireystila varmasti muuttuu vallan erilaiseksi, pääsen ulkotyöhön ja odotan kilojenkin karisevan työn johdosta. Voisin sanoa että tämä on melko pehmeä laskeutuminen työelämään. Samalla myös nään että olisiko puutarhapuolen työt minua varten suunniteltuja. Jos ovat niin tiedä vaikka innostuisin kouluttautumaan alalle - tosin ehkä enemmän viherrakennuksen kuin viheraluehoidon puolelle.

Justiinasta on toden totta tullut jo iso tyttö. Enää ei voi hyvällä omallatunnolla puhua vauvasta. Kohta vuoden tullessa täyteen neiti on juuri oppimassa kävelemään, suussa on jo kuusi puhjennutta hammasta ja kaksi tuloillaan, oma luonne kehittyy vallan seuralliseen, mutta itsepäiseen suuntaan ja leikit muuttuvat koko ajan nokkelamman oloisiksi. Tuttipullosta luovuimme viikko sitten ilman mitään erikoisempia kotkotuksia, eräänä päivänä en vain enää antanut maitoa pullosta unille mennessä; justiina ei noteerannut asiaa millään tavalla. Tavalliseen maitoon siirtyminen on hyvässä vauhdissa ja sekös helpottaa mukavasti ruokapolitiikkaa ja muuttaa kauppareissuja halvemmiksi (järjettömän kallista juottaa korviketta..). Seuraavana ohjelmassa onkin sitten tutista luopuminen ja pottakoulu. Ne nyt saavat odottaa vielä hetken ettei koko ajan olla muutoksen pyörteissä.

Justiinan kävely on hauskan näköistä toimintaa. usein pitää nousta aikuisen lahjetta pitkin ylös ja kävellä siitä kiinni pitäen ja samalla mahdottomasti kikatellen. Toisinaan tyttö nousee istualtaan ylös ja lähtee siitä vain kävelemään; yleensä viiden askelen jälkeen tapahtuu pyllylleen lasketuminen tai nenälasku käsiin tukien, mutta yritys on kuitenkin kova. Varsinkin omin avuin pystyyn noustessa tytöllä on tapana alkaa mahtailemaan ja pullistelemaan seisoessaan,kumma otus.

Justiina on vallan hurmaava tyttö kaikessa aurinkoisuudessaan ja leikkisyydessään. Kuitenkin silloin jopa minulla on hankaluuksia pärjätä jos tyttö haluaa jotain ihan oikeasti. Silloin hakataan päitä yhteen ja kieltoa seuraa itku, itkua uusi yritys ja uusi kielto. Myös lyhytjänteisyyttä on havaittavissa, jos esimerkiksi laatikko ei avaudukkaan ensiyrityksellä niin itkuthan siinä pitää vetäistä - mielellään draamanripauksella varustettuna. Sanoisinko että temperamenttinsa on kyllä saanut sukujensa naisilta, miehet kun ovat isääni lukuunottamatta melko rauhallisia tapauksia.

Olen miettinyt blogin tulevaisuutta. jos kirjoitustahtini ei ala tästä piristymään niin ehkä lopetan kokonaan bloggaamisen. Ei tämä oikein palvele minua päiväkirjana (en ole muuten koskaan pitänyt sellaista paria viikkoa pidempään) eikä lukijoita lukemisena jos saan suollettua tänne yhden tekstin kahdessa kuukaudessa. Katsotaan nyt mitä kesä tuo tullessaan ja millaisia kirjoitusintoja se minussa kirvoittaa. Saatan kyllä olla niin onnesti ymmyrkäisenä työmaitten vuoksi etten osaa kirjoittaa sanaakaan.

Kuulostaako kauhean pahalle jos minusta on ihana päästä välillä pois kotoani ja eroon perheestäni vaikka sitten sen ruohonleikkuun ja puistojen siivouksen muodossa? Olen vain yksinkertaisesti tämän kuluneen vuoden aikana puutunut pystyyn kaikesta äitiyden onnesta huolimatta.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Keväthuuma.

Ihana kevät! Tulit ja piristit minut! Virtaa tuntuisi nyt riittävän vaikka mihin. Olen kuntoillut, olen kolunnut kaapeissa siivoten, olen saanut sisustus- ja pihaideoita, olen innostunut laittamaan ruokaa keittokirjan ohjeiden mukaan oman pään sijaan, olen jaksanut olla parempi vaimo ja ystävä, olen touhunnut Justiinan kanssa kaikenlaista ja nauttinut tyttäreni seurasta. Talven yli minussa vellonut masennuksentapainen tuntuu nyt kaukaiselle mustalle pilvelle, jonka paluuta koko ajan kuitenkin hivenen varpaillani odotan. Aion kuitenkin pysyä lujana; pirteänä ja iloisena, en päästä pilveä päälleni enää.

Mieleni halajaisi töihin, mutta olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että vielä ei ole oikea hetki. Sanoisin, että syksyllä sitten. Jos tulee vastaan joku tosi mojova kesätyöpaikka, niin ehkä voin harkita. Mieluiten kuitenkin olisin kesän kotona tyttäreni kanssa ja suuntaisin töihin syksyllä. Saatanpa jopa hakea kouluun vielä vaikka johonkin näpsäkälle aikuiskoulutuspuolelle.

Tästä tuli nyt tällainen vähän irtonainen pläjäys, mutta tiedättepähän edes minun olevan hengissä. Koitan naputella jotain järkevääkin tässä jonain päivänä.

Nyt lähden ihailemaan luomaamme makkarakeittoa!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Turvaistuin.

Hobby Hall alkoi sitten munkkimaan istuimen kanssa sen verran pitkään ettei minun mulle-heti-kaikki-luonteenlaatuni jaksanut millään odottaa. Nappasin miehen perjantaina töistä kyytiin ja käytiin Varkaudessa tarkoituksena hyökätä Vauvattaren myymälään. Pahaksi onneksemme se menikin kiinni ihan liian aikaisin, mutta lenkki keskustassa tuotti tulosta ja löysimmekin itsemme Lastentarvikkeesta. Siellä meitä odottii todella kärkkään tuntuinen myyjä. Siis kärkäs myymään ja kärkäs muutenkin. Meinasin jo jossain vaiheessa lyödä jarrut lukkoon ja poistua paikalta. Jäätiin kuitenkin ja pitkien keskustelujen ja jonkinasteisten testaamisten jälkeen päädyimme HTS BeSafe Izi Combi - istuimeen. Vaikuttaa varsin jämäkältä peliltä ja noin pienelle ihmiselle asennon saa aika mukavaksi eikä kaikki paino tule pyllyn päälle. Istuimen saa tukevasti autoon eikä asentaminenkaan nyt ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa ollut. Suosittelen :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hetki aikaa Justiinalle,

Justiinasta ei tullutkaan jättiläista vaikka aluksi sille näytti. Kasvukäyrät kulkevat hienosti keskellä näyttöä. Eilisessä 10kk neuvolassa painoa oli 8740g ja pituutta 71,9cm. Tyttö on nyt sen kokoinen, että vaatteet eivät meinaa olla sopivia; ylä- ja alaruumiin suhde on jokseenkin hassu, kun kintut ovat pienen pienet ja yläkroppa raamikas. Suurinosa 68 vaatteista on jo pieniä ja 74 tuntuvat kuitenkin olevan isoja. Tänään voisinkin sukeltaa tyttösen vaatekaappiin tutkimusretkelle.

Huomauttamista ei tullut mistään neuvolassa. Virkeä ja reipas tyttö. Nopealiikkeinen. Pinsettiote on hallinnassa nonparelleillakin helmen lisäksi. Hapanmaitotuotteet kokeiluun ja aina vaan oikeampaa ruokaa nassuun.

Tilattiin eilen Justiinalle turvaistuin. Ihan vielähän tuo painoraja ei täyty, muttei se kaukanakaan ole. Kaukalon kanssa alkaa olemaan jo sellaista remuamista tuo elämä, että turvaistuimeen kyllä vaihdetaan heti, kun vaan painon puolesta saadaan. Tällainen Britax Multi-Tech II meille kotiutuu. En halunnut perustylsää mustaa ja sitten ajattelin kuitenkin mahdollisesti seuraavia lapsia, niin totesin tuon värin olevan molemmille sukupuolille käypäinen. Onko kellään kokemuksia kyseisestä istuimesta? Jos tuo ei vaikutakkaan hyvältä niin vaihdan sen sitten ehkä tähän Cybex Pallas 2 - istuimeen. Jos sekään ei miellytä, niin sitten en osaakkaan sanoa enää mitään. Vähän Pallaksessa kyllä arveluttaa tuo vyöttömyys ja kasvot menosuuntaan päin oleminen heti alusta asti. Onko tästä kokemuksia? Hobby Hall menettää vielä hermonsa minuun tämän asian tiimoilta, jos kovin monta kertaa äidyn vaihtamaan istuinta.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Liian paljon asiaa.

Taas taukoa kirjoittamisessa. Anteeksi siitä. En vain ole edelleenkään saanut mitään aikaiseksi.

Edelleenkin olen vellonut siellä harmituksen suokuopassa, mutta nyt kun kevät on ihan jo tuloillaan, niin mielikin on virkistinyt. Parisuhde meinasi hajota käsiin puutumisen ja pystyynkuolemisen vuoksi ja vieläkään siitä vaarasta ei ole ihan päästy yli, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Aikamoisia keskusteluja tässä on käyty ja mietitty tulevaisuutta usealtakin kantilta.

Hyvänä asiana mainittakoon, että minua on purrut kuntokärpänen. Aloin taas rennosti kiloklubeilemaan ja vähän katsomaan mitä suuhuni laitan. Kiloklubia käytän myös liikunnan seuraamiseen, jota nykyään tulee harrastettua jo ihan hyvän verran. Nyt kaksi viimeistä viikkoa olen huhkinut crosstrainerilla 4-5 päivänä/viikko ja siihen vielä lenkkeilyt lisäksi. Ihan kohtuumäärä entiselle sohvaperunalle.Tuloksiakin on tullut jo hivenen, mutta pienen pienessä mittakaavassa. Hiljaa hyvä tulee ja sitäpaitsi en odota vaakalta kovin paljoa, kun kuitenkin läski muuttuu lihakseksi crossarilla treenatessa ja näin ollen paino ei kovin radikaalisti laske.

Justiina on jo iso tyttö. 10 kuukautta tuli mittariin viime viikolla. Vauhti senkus kiihtyy ja minä harkitsen lisäkäsien ja -silmien hommausta. Tyttö on hyvin vikkelä liikkeissään ja pääseekin nopeasti kontaten, karhukävelyllä tai tukea vasten kävellen. Minun mittapuulla Justiina ylettää jo liian korkealle, kun mikään tavara ei ole turvassa missään metrin alapuolella. Tyttö kulkee ympäri taloa kylväen tuhoa eli siis tutkien maailmaa ja tavaroita, samalla kuuluu hirveä höpinä ja pörinä; äy-väy-väy, kakka, tät-tät-täää ja sitten ne kaikki sekalaiset jutut eivät vielä ole muuttuneet oikeitten sanojen kuuloisiksi. Voin leikkiä ajatuksella, että tyttö sanoo äiti (ät-tä-ät-tä) ja kissa (khh), mutta siihempä se sitten jääkin.

Sen tasoinen mölinä alkaa kuulumaan tuon pikku-raivottaren huoneesta, että viisaampi lähteä pelastus retkelle. Raivottareksi sanon siksi, kun nyt on taas viimeinen kaksi viikkoa ollut aikamoista taistelua kaiken suhteen. Ei syödä, ei nukuta, ei pueta ja niin eespäin...