maanantai 12. maaliskuuta 2012

Liian paljon asiaa.

Taas taukoa kirjoittamisessa. Anteeksi siitä. En vain ole edelleenkään saanut mitään aikaiseksi.

Edelleenkin olen vellonut siellä harmituksen suokuopassa, mutta nyt kun kevät on ihan jo tuloillaan, niin mielikin on virkistinyt. Parisuhde meinasi hajota käsiin puutumisen ja pystyynkuolemisen vuoksi ja vieläkään siitä vaarasta ei ole ihan päästy yli, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Aikamoisia keskusteluja tässä on käyty ja mietitty tulevaisuutta usealtakin kantilta.

Hyvänä asiana mainittakoon, että minua on purrut kuntokärpänen. Aloin taas rennosti kiloklubeilemaan ja vähän katsomaan mitä suuhuni laitan. Kiloklubia käytän myös liikunnan seuraamiseen, jota nykyään tulee harrastettua jo ihan hyvän verran. Nyt kaksi viimeistä viikkoa olen huhkinut crosstrainerilla 4-5 päivänä/viikko ja siihen vielä lenkkeilyt lisäksi. Ihan kohtuumäärä entiselle sohvaperunalle.Tuloksiakin on tullut jo hivenen, mutta pienen pienessä mittakaavassa. Hiljaa hyvä tulee ja sitäpaitsi en odota vaakalta kovin paljoa, kun kuitenkin läski muuttuu lihakseksi crossarilla treenatessa ja näin ollen paino ei kovin radikaalisti laske.

Justiina on jo iso tyttö. 10 kuukautta tuli mittariin viime viikolla. Vauhti senkus kiihtyy ja minä harkitsen lisäkäsien ja -silmien hommausta. Tyttö on hyvin vikkelä liikkeissään ja pääseekin nopeasti kontaten, karhukävelyllä tai tukea vasten kävellen. Minun mittapuulla Justiina ylettää jo liian korkealle, kun mikään tavara ei ole turvassa missään metrin alapuolella. Tyttö kulkee ympäri taloa kylväen tuhoa eli siis tutkien maailmaa ja tavaroita, samalla kuuluu hirveä höpinä ja pörinä; äy-väy-väy, kakka, tät-tät-täää ja sitten ne kaikki sekalaiset jutut eivät vielä ole muuttuneet oikeitten sanojen kuuloisiksi. Voin leikkiä ajatuksella, että tyttö sanoo äiti (ät-tä-ät-tä) ja kissa (khh), mutta siihempä se sitten jääkin.

Sen tasoinen mölinä alkaa kuulumaan tuon pikku-raivottaren huoneesta, että viisaampi lähteä pelastus retkelle. Raivottareksi sanon siksi, kun nyt on taas viimeinen kaksi viikkoa ollut aikamoista taistelua kaiken suhteen. Ei syödä, ei nukuta, ei pueta ja niin eespäin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti