Keväthuuma.

Ihana kevät! Tulit ja piristit minut! Virtaa tuntuisi nyt riittävän vaikka mihin. Olen kuntoillut, olen kolunnut kaapeissa siivoten, olen saanut sisustus- ja pihaideoita, olen innostunut laittamaan ruokaa keittokirjan ohjeiden mukaan oman pään sijaan, olen jaksanut olla parempi vaimo ja ystävä, olen touhunnut Justiinan kanssa kaikenlaista ja nauttinut tyttäreni seurasta. Talven yli minussa vellonut masennuksentapainen tuntuu nyt kaukaiselle mustalle pilvelle, jonka paluuta koko ajan kuitenkin hivenen varpaillani odotan. Aion kuitenkin pysyä lujana; pirteänä ja iloisena, en päästä pilveä päälleni enää.

Mieleni halajaisi töihin, mutta olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että vielä ei ole oikea hetki. Sanoisin, että syksyllä sitten. Jos tulee vastaan joku tosi mojova kesätyöpaikka, niin ehkä voin harkita. Mieluiten kuitenkin olisin kesän kotona tyttäreni kanssa ja suuntaisin töihin syksyllä. Saatanpa jopa hakea kouluun vielä vaikka johonkin näpsäkälle aikuiskoulutuspuolelle.

Tästä tuli nyt tällainen vähän irtonainen pläjäys, mutta tiedättepähän edes minun olevan hengissä. Koitan naputella jotain järkevääkin tässä jonain päivänä.

Nyt lähden ihailemaan luomaamme makkarakeittoa!