Muutos.

Muistan kuinka blogini alkuaikoina kirjoitin kaikkea päänsisäistä ja jopa syvällistä. Nykyään aiheet ovat arkisia. Vaikka joskus koetankin, niin en edes saa jotenkin minkäälaista syvällisyyttä kaivettua esiin sisältäni. Keskitynkö nykyään niin paljon vain raskauteen, etten ehdi antamaan aikaa omalle päälleni vai olenko kenties kokenut "parantumisen"; ennenhän aiheet saattoivat olla jokseenkin synkkiäkin. Nykyisin olen niin stressitön, että en varmaan edes löytäisi sisältäni synkeyttä vaikka koettaisinkin. Olkoon blogini siis arkinen siihen saakka, kun keksin taas joitain purettavia syvempia tuntoja.

Oma koti.

Nyt on siis yksi elämän suurista asioista tapahtunut. Olemme mieheni kanssa velallisia ja talollisia. Ostimme talon, jossa olemme olleet vuoden vuokralla. Vaikka tähänkin asti olemme eläneet tosi vapaasti ja saaneet tehdä mitä tahdomme talon ympäristölle (talo oli siis mieheni sedän omistuksessa), niin nyt on kuitenkin ihan uutta pontta pihan laittoon; totta kai, kun omaansa tekee. Kovasti on jo suunnitelmia olemassa, että mikä puu saa lähteä ja mitä pitää kunnostaa kesän tullen - saa sitten nähdä mitä ehditään toteuttamaan. Ja mikäpä kiire tässä on, onhan meillä loppuelämämme aikaa.


Vaikka oman kodin ostaminen onkin ihana asia, niin silti olen välillä epävarma. Miten me pärjätään? Osataanko me tehdä kaikki mitä pitää ja muistammeko kaiken tarvittavan? Entä jos jotain tärkeää meneekin mönkään, niin tuleeko jostain virastosta kamalat sanktiot? Ehkä on kuitenkin normaalia pohtia näitäkin; eihän kukaan ole seppä syntyessään. Kai joka muistettavan virastoasian ja verotuskoukeron, maanmittauksen ja vakuutuksien mukana sitten kasvaa emännäksi ja isännäksi.

On siis kevät.

Talven niskaote alkaa heltiämään jo aika rankasti, kun kevätaurinko lämmittää päivisin jo useitten lämpöasteiden voimalla. Pientareille ja pihoille on ilmaantunut ensimmäisiä sulia länttejä ja maanteilläkin näkyy paikka paikoin ihan sulaa ja kuivaa asfalttia. Lumisateita oli menneenä viikonloppuna ja on luvattu tulevaksi, mutta eikös tähän aikaan vuodesta uusi lumi ole vanhan surma? Ainakin, kun tähän asti satanut on ollut sellaista nuoskaista märkää lunta joka vain sulattaa alla olevaa hankea. Tinttien määrä lintulaudalla on varmaan triplaantunut ja sitä myöten kisukin on uskaltautunut pidemmiksi ajoiksi pihalle; se on meillä takuuvarma hyvän kelin merkki.

IHANAA!

Olen huomannut omassa vireystasossani selkeän muutoksen, vaikka raskaus toki vie voimia. Olen kuitenkin yleisesti ottaen päivien pidennyttyä ja kelin lämmettyä paljon vapautuneempi ja pääni osalta kevyempi. Olen alkanut myös virittelemään taas pystyyn vaikka minkälaisia pikkuharrastusnäperryksiä, jotka sydäntalvella ja kovien pakkasten aikaan olivat ihan ylitsepääsemättömän hankalan ja työlään tuntuisia. Olen kevään kunniaksi innostunut kukkahommeleista ja kasvihuoneen visioinnista (ompa yllättävää) ja myös askarteluinto on taas nostanut päätään. Myös ulkoilmaan lähteminen houkuttaa huomattavasti enemmän kuin jokunen viikko sitten.

Odottelen innolla kevään lopullista tuloa, jonka myötä pääsen tekemään pihatöitä mikäli vain masukki antaa peräksi vielä siinä vaiheessa. Kasvihuoneelle lapioitiin jo tie hangen poikki, että saan heti mullat sisään, kun vain vielä hitusen lämpiää. Olen myös mielessäni päättänyt paikat parille siirrettävälle puskalle ja suunnitellut ihan uusille puskille paikkoja. Vaikka masukki ei antaisikaan minun itseni toimia, niin voinhan aina toimia työnjohtajana ja osoitella vain sormella, että mikä menee minnekkin. Ehkäpä tänä kesänä saadaan taas pihaa muokattua yksi pykälä kauemmas villiintyneestä ja hoitamattomasta luonnonpihasta. En kuitenkaan aseta suuria tavoitteita, pääasia on pitää lapsi hengissä ja oma jaksaminen kohdallaan.

Vesijuoksubuumi.

Olen niin tavattoman ihastunut vesijuoksuun! Ihan huippua! Olemme työkaverin kanssa käyneet jo aika pitkään "vesijuoksemassa" ihan omien oppien mukaan, mutta tänään muuttui koko lajin luonne. Olemme luulleet, että teemme oikein, mutta saimme tänään ohjausta eräältä uimahallin henkilökunnan jäseneltä joka vetää myös vesijumppaa eli tietää siis mitä puhuu. Olemme olleet ihan väärällä linjalla ja vain lillutelleet leppoisasti eteenpäin; tokihan sitä siitäkin joku hyöty on täytynyt olla, kun tekee edes jotain. Nyt alkoi lyyti kirjoittamaan ja kalorit palamaan, kun saatiin vähän opastusta asiaan. Saatiin vielä vähän lisävarustusesittelyäkin ja nyt pitääkin sitten päästä ostoksille. Oma vesijuoksuvyö ja semmoiset juoksuräpylät käsiin ilmaantuivat hankintalistalle. Olen lähdössä vielä reilun viikon päästä naapuripaikkakunnalle vesijuoksupäivään, jossa annetaan ohjausta aloittelijoille ja vinkkejä konkareille. Luvassa on myös puolen tunnin vesijumppa ja kehon koostumuksen mittausta. Hintaa tulee kaiketi yhteensä 7,5€ eli ei kallista huvia lainkaan. Tähän muumiin on siis mennyt vesijuoksubuumi.