Nyt on siis yksi elämän suurista asioista tapahtunut. Olemme mieheni kanssa velallisia ja talollisia. Ostimme talon, jossa olemme olleet vuoden vuokralla. Vaikka tähänkin asti olemme eläneet tosi vapaasti ja saaneet tehdä mitä tahdomme talon ympäristölle (talo oli siis mieheni sedän omistuksessa), niin nyt on kuitenkin ihan uutta pontta pihan laittoon; totta kai, kun omaansa tekee. Kovasti on jo suunnitelmia olemassa, että mikä puu saa lähteä ja mitä pitää kunnostaa kesän tullen - saa sitten nähdä mitä ehditään toteuttamaan. Ja mikäpä kiire tässä on, onhan meillä loppuelämämme aikaa.
Vaikka oman kodin ostaminen onkin ihana asia, niin silti olen välillä epävarma. Miten me pärjätään? Osataanko me tehdä kaikki mitä pitää ja muistammeko kaiken tarvittavan? Entä jos jotain tärkeää meneekin mönkään, niin tuleeko jostain virastosta kamalat sanktiot? Ehkä on kuitenkin normaalia pohtia näitäkin; eihän kukaan ole seppä syntyessään. Kai joka muistettavan virastoasian ja verotuskoukeron, maanmittauksen ja vakuutuksien mukana sitten kasvaa emännäksi ja isännäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti