Salasanan taakse siirtyminen on nyt hiukkasen jäissä. En tiedä, alanko kirjoittamaan blogiani yhdelle ihmiselle; kuulostaa kummalle. Joten odottelempa nyt sitten lisäviestejä ja kirjoittelen samalla entiseen malliin. Jossain vaiheessa sitten päätän jatkanko blogia salasanan takana paljastaen enemmän vai kirjoitanko edelleen tänne suojaamattomasti tiettyjä asioita "pimittäen".
Mutta päivän aiheeseen. On hitto soikoon hyvät kelit. Aivan mahtavat. Tokihan tuolla ulkona kuumottaa ja hiottaa, mutta ei nyt kuitenkaan liiaksi asti. Nyt kun jälkitarkastuksenikin on ohi ja uintilupa kunnossa, niin mikäs tässä ollessa. Helle tosin on tuonut mukanaan valtavan määrän paarmoja, mutta en ole antanut niiden häiritä paljoakaan. Teen hoitokoiran kanssa pihatöitä aina kun saan tytön unille.
Mansikat kypsyvät muutamassa rivissämme hurjaa vauhtia ja Olenkin jo saanut pakkaseen ihan kivan määrän säilöttyä. Ajattelin vielä jokusen litran pakastaa ja sitten loput keitellä mehuksi. Kasvihuoneessa on aivan mahdoton meininki (ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin emme juurikaan kypsiä tomaatteja saaneet ja oikeastaan muuta emme edes kasvattaneet); tomaatit, paprikat ja chilit tuottavat jo satoa, kurkkukin aloittelee ja salaatti kasvaa hyvin. Kasvimaalla maissi ja kaalit ovat jo alkaneet tuottaa satoa myös, kurpitsa aloittelee kukintaa ja sipulit paisuvat. Herne taitaa nyt pudota kyydistä, mutta saahan noita torilta. Kukka-asiat meni vähän niinkuin reisille, mutta en kyllä niihin millään tavalla panostanutkaan, kunhan tehdä räiskäisin jokusen hätäisen kukkaratkaisun; ensi kesänä sitten paremmalla onnella ja ajalla.
En ole löysäillyt tai ottanut aurinkoa lainkaan ja silti piha tuntuu olevan jatkuvassa kaaoksessa (vai onko tämä vain minun pääni sisällä). Hommia olisi vaikka miten paljon, mutta kädet ja aika eivät vain riitä. En kuitenkaan miestäkään viitsi passittaa töiden jälkeen koko illaksi pihatöihin. Tosin empä usko, että kukaan olettaakaan minulla olevan aikaa pitää vielä puolenhehtaarin piha&puutarha huippukunnossa lapsenhoidon ohella. Kun vain muistaisin itsekkin olla itselleni armollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti