Olen päässyt mieleni päähän..

..ja saanut kevään meillekkin. Olen ollut viimeiset pari viikkoa niin touhukas tuolla pihalla, etten ole oikein muihin hommiin kynsiäni edes kunnolla iskenyt. Tiedä sitten siitä, että olenko mitään järkevää saanut aikaiseksi, mutta yrittänyt ainakin. On monta hommaa joihin en enää yksin taivu outokumpuni kanssa ja kun mies käy töissä, niin jotkut hommat venähtävät "luvattoman" pitkään (siis minun mielestäni). Yksin kotona ollessa teen sitten vaikka tikusta asiaa ja alan tekemään jotain "turhaa" pihalla; vai onko se turhaa jos saan siitä virkinettä? Ja sitäpaitsi jokainen pienikin kivi tai kepakko pois pihalta on myös pois ruohonleikkurista tai jalkapohjasta.

Odotan jo malttamattomana kasvihuonekauden avautumista. Pohjamullat on jo kunnostettu ja liuta esikasvatetuista kasveista on saatu pysymään hengissä; osa kuolioitui, mutta onneksi siemeniä piisaa ja jos ei itse onnistu kasvattamaan, niin puutarhoilta saa valmiita taimia. Myös avomaalle tuleva kasvimaa on kertaalleen myllätty, mutta ei vielä lähimainkaan tasainen. Hiljaa hyvä tulee ja kun mitään kiirettä tässä ei ole, ei kai nyt kukaan vielä huhtikuun lopussa takatalven uhatessa ala kasvattelemaan mitään.

Pihalta on myös haravoitu ja kulotettu oikeastaan kaikki paikat, jotka meinataan. Vanhat pionit on tunnistettu ja pelastettu kulotukselta, joten ehkä tänä vuonna saadaan jopa kukkiakin - viime vuonna ensin kulotettiin ja sitten ajettiin vielä ruohonleikkurilla yli, kun ei moisista tiedetty. Viime vuonna huonoon paikkaan istutetut pensashanhikit ja keijuangervot saivat siirron, samaten vanhat levinneet Akileijat - saa sitten nähdä menestyykö, mutta sanoisinko ettei hyvä mene hukkaan jos kuolevat (kyseessä on lehtoakileija, joka leviää siementämällä ja elää myös ihan luonnonvaraisena paikoittain). Ne istutettiin vähän ei-niin-keskeisille paikoille, kun kivempiakin puskia varmaan saan "oikeisiin kukkapenkkeihin", joita kukaan ei tosin ole vielä tehnyt. Kehäkukkaa kylvin parvekelaatikkoon, sille onkin mainio paikka luvassa eräältä seinustalta jos vaan suostuvat kasvamaan.

Kun vanhat kukat ovat nyt löytäneet oikeat paikkansa, niin voin alkaa haalimaan uusia. Ostoslistalla on ainakin pari pensasta ja takaterassille köynnöskukkanen. En hirveää kukkapenkkisuunnitelmaa ole tehnyt, kun en tiedä miten ensi kesänä on voimia ja aikaa hoitaa kaikkea vauvan ohella. Ehkä teen ruukkukukilla terasseista ja pihasta kivan tälle kesälle ja jätän enimmät kukkapenkit tulevaisuuteen.

Pihasta löytyy myös monen monta muuta hommaa. Pihaa pitäisi tasoittaa, puita pinota, pihalaatat uusia, rappauksia korjailla, pihakalut ja pannuhuoneen ovi maalata. Vähän kerrassaan. Talo oli niin pitkään asumaton, että hommaa riittänee useammaksikin vuodeksi ennen kuin kaikki on tehty - ja sitten voidaankin jo aloittaa alusta.

Loppuun vielä pieni kuvapäräytys siitä mille paljas, kulotettu ja keskeneräinen pihamme näytti viikko-pari sitten. Koitan muista kesällä laittaa tänne myös vertailukohtaa.

Hätägrilli kevään ensipihveille. Kyllä ne vinossakin paistuu.

Kukkii meillä joku. Ehkä 15 vuotta vanhat krookukset. Penkissä kukkii myös minitulppaanit, jotka viime syksynä sinne istutettiin, mutta niistä en jostain syystä ole napsinut kuvaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää vappua kaikille!