Onkohan tässä 3kk kohdalla joku erityinen kiukuttelu-vaihe?
Jok'ikinen päivä olemme samassa tilanteessa: lapsi herää, saa kuivat vaipat ja syö hirveästi huitoen ja päätään pyörittäen. Sylitellään sohvalla, lapsi kellii vähän aikaa lattialla lelujensa parissa hyväntuulisena hihkuen ja virikkeitä seuraillen, syön aamupalani joko lattialla tai otan lapsen sitterissä keittiönpöydälle seurustelemaan, alkaa silmien nuhjaus ja nälättääkin, syödään ja tarjotaan nukkumaan - ei onnistu, huudattaa vain, ei edes kunnon itkua vaan ihan selkeää kiukuttelua ja juonimista. Laitan lapsen sänkyyn, hyssyttelen ja rauhoittelen, haen lisää maitoa,sylitellään ja rauhoitellaan. Lapsi ei ole tyytyväinen sylissä, sängyssä, tutin kanssa, ilman tuttia. Lopulta lapsi äksyää itsensä uneen tai ottaa tainnuttavan maitoannoksen jo puoliunessa, joskus voi myös nukahtaa suoraan sänkyyn, mutta siihen tarvitaan juuri oikea mielentila, toisinaan paras lääke on tuoda olohuoneen lattialle leikkimään ja sitten kiukku ja väsymys katoavat kuin taikaiskusta. Joskus tätä rumbaa jatketaan ihan hyvä tovi ennen kuin päästään molempia tyydyttävään lopputulokseen. Toisinaan teen "paniikki"ratkaisun ja pakkaan lapsen vaunuihin tai turvakaukaloon ja lähden kevelylle tai ajelulle, koska tiedän sen toimivan varmasti ja tainnuttavan lapsen uneen.
Yöunille Justiinan saa useimmiten melko helposti; iltamaito naamariin ja lapsi nukahtaa jo pullolle tai viedään hereillä sänkyyn, laitetaan uniriepu kainaloon, vedetään Paul Ankka soittelemaan tuutulaulua ja avot - siellä lepää!
Mikä on tämä päiväuniraivotar, joka valtaa muuten niin aurinkoisen lapsemme? Lapsi ei vaikuta kipuiselle, ei pieruiselle, päällä on kuivat vaipat, syöty on... Onko kyseessä hampaat, kun viime aikoina on ollut paljon kuolaamista ja nyrkin (tai minkä tahansa muunkin) syömistä? Onko tämä vain joku kehitysvaihe, joka loppuu aikanaan?
Olen koettanut selkeästi väsyneeseen lapseen sekä silittelyä ja hyssyttelyä, sänkyyn jättämistä, kuljettelua ympäriinsä, mutta en ole hyvää konstia vielä löytänyt tai ainakin se oikea konsti on joka päivä erilainen.
jos ei hampaat, niin ihmeellinen maailma ihmetyttää. Haluaisi vain tutkia äitiä ja muuta maailmaa, mutta pirskatin väsymys alkaa painaa ja sitä vastaan on taisteltava. Kaikki pitää nähdä heti ja nukkua ehtii myöhemminkin, sitten tulee raivotar kylään! Jotain uuttakin on opittu ja opitut asiat valvottaa meitä isompiakin ;)
VastaaPoistaMeillä tais olla 3 ja 5kk iässä normaalit kiukuttelu vaiheet. ;Lapsi vaan oppii uutta ja huomioi ympäristöä eritavalla.
VastaaPoista