Tuo lumi(?)sade alkaa jo pikkuhiljaa rajoittamaan tuota pihatöitten tekoa. Siellä ei vaan yksinkertaisesti viitsi olla jos taivaalta sataa räntää joka loppupelissään kulkee maan pinnan yläpuolella vaakatasossa tuulen ansiosta. Onneksi onkin jo lähes kaikki nurkat haravoitu, loput liiat karvat tarttunevat ruohonleikkuriin. Ensi viikon aikaan voisi ruveta värkkäämään puupinoja pihamaalle ja liiteriin. Hirvittävä pressuilla peitetty vuori odottaa purkajaansa, jotta saa ensi talven lämmityspuut ojennukseen. Sen jälkeen ohjelmassa on varmaan pihalaattojen vaihto ja nurmikon hätisteleminen pois hiekka-alueilta tai alueilta joilla kuuluisi olla hietikkoa. Ja sitten ne salaojien sorat. Ja maaperän muokkaus. Ja kaikki muut miljoonat. Taitaa tänä kesänä jäädä kukkaistutukset hieman vähälle, on sen verran tuota muuta touhua. Jos tätä lukee joku innokas pihamaan myrääjä, jolla silmääkin asiaan on ja taitoa tehdä, niin tervetuloa tänne vaan. Jos omistat raivaussahan, tuothan sen mukanasi.
Olemme tämän viikonlopun olleet ihan kertakaikkiaan vapaalla, joka lienee välillä ihan hyvä asia. Eilen tissuteltiin hieman ja tänään olisi tarkoitus tissutella hieman lisää. Humaloita ei varmasti tule vedettyä, ettei mene koko huominen päivä kuitenkaan nukkuessa. Vaan haittaakos sekään vapaaviikonloppuna?
Sen verran tuusasimme tänään, että kävimme Kodin Terrasta noutamassa 12 kappaletta 80*80 senttisiä painekyllästetystä tehtyjä pihalaattoja. Sijoituspaikka tulee olemaan takaterassi, jossa on tällä hetkellä todella ikävä kävellä paljasjaloin, kun rappaus murenee varpaitten alla. Ostimme myös suuria kukkaruukkuja isoille viherkasveillemme ja yhden pienen muratin ja sille köynnöstikkuhässäkän johon passaa kietoutua. Huomenna voisikin vaihtaa mullat niihin kukkiin joihin tällä hetkellä oleva multa riittää.
Minulla on ristiriitaisia tuntemuksia näitten kelien suhteen; toisaalta ärsyttää ihan vietävästi, kun on kylä ja sataa ja toisaalta on vaan hyvä, ettei nyt kuluta kaikkia aurinkopäiviä, että jää kesällekin jotain. Ja eihän tuo nyt ole vasta kuin huhtikuu. Ei se hellettä ennenkään tähän aikaan ole antanut.
Olen saanut töissä pidettyä hermoni kurissa. Teen työni ja lähden. Kyllähän siellä napinaa saa kuunnella osastonjohtajan suunnalta, mutta en jaksa enää välittää, kun se napisee kuitenkin vaikka sitä pitäisi miten hyvänä ja hommansa hoitaisi tehokkaast ja hyvin. Nyt on puolestaan alkanut hermot paukkumaan muilla osastotovereillani, jotka yleensä koettavat saada minua tyyntymään. Omituista.
Nyt lähden valmistautumaan hyvin tupakansavuiseen iltaan. Naapurillamme on entisen postin tiloihin rakennettu "kapakka" kotonaan, jossa saa polttaa sisällä. Oli eilen aikamoinen käry ja tänään tulee olemaan vielä kovempi, luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti