tiistai 20. huhtikuuta 2010

Menneitten puintia ja addiktoituneisuutta.

Puidaampas ensin ne menneet alta pois. Lähdetään vaikkapa niistä korvakynttilöistä. Olivat melko jännittävä kokemus, tuli päähän sellainen ilmava olo. Hoidon jälkeinen puolituntinn oli todella vapautunut ja jokseenkin jopa humalainen ja hyvin rento.

Korvakynttiläterapia on luonnollinen hoitomuoto, joka periytyy Pohjois-Amerikan intiaaneilta. Hopi-intiaaneilla on syvä tietämys luonnollisista parannusmenetelmistä ja heidän välityksellään korvakynttiläterapia on tullut tunnetuksi Euroopassa.

Korvakynttilät vaikuttavat fysikaalisesti. Kevyt alipaine ja liekin liikkeet aikaansaavat ilman värähtelyaaltoja, jotka vaikuttavat, kuin hellä tärykalvon hieronta. Tämä saa aikaan miellyttävän lämmöntunteen ja "vapauttavaksi" koetun paineentasauksen korvassa, otsan- ja nenän sivuonteloissa. Nenän kautta hengittäminen voi kohentua ja hajuaisti parantua, vaikka nenä olisi ollut tukossa sitä ennen. Hoito on lisäksi ihmeellisen rentouttava. Se saa aikaan syvän turvallisuuden ja onnen tunteen, jonka voit kokea vain harvoin.


Hengitys todellakin helpottui ja tuli poskionteloihin lopultakin happea. Pari päivää hoidon jälkeen nenä alkoi vuotamaan joka vain voimisti poskionteloitten vapaata tunnetta.
Itse hoito tuntui outona lämpönä kaulalla ja pirskumisena korvassa. Pieni paine tuntuu jossain korvanpohjalla, mutta missään nimessä kivusta en lähde puhumaan.
Jos hoito onnistuu ja kaikki reitit korvasta nenään/suuhun saakka saadaan kokonaisuudessaan auki, tulee suuhun kynttilän makua. Minulla ei tullut johtuen siitä, että onteloni ovat niin tukossa, ettei ilma edes kunnolla kierrä. Pääsenkin onneksi uusimaan hoidon piakkoin, kun vanhempanikin tahtoivat testata ja tilattiin sitten porukalla korvakynttilöitä nettiapteekista. Saa nähdä toimivatko yhtä hyvin, kuin 'ammattilaisen' käsissä.



Ja asiasta kukkalautaan eli endometrioosiin. Kävin siellä gynellä ja köyhdyin 140€, josta saan kyllä puolet takaisin KELA:lta. Tutkimus oli melko lyhyt ultraamisineen, mutta sinänsä sain helpottavia tietoja. Tai ainakin lääkäri oli asiansa osaava ja todella rauhoittava. Endometrioosista ei näkynyt mitään merkkejä munasarjoissa tai kohdussa, mutta sehän ei vielä poista taudin mahdollisuutta. Vielä ei kuulema kuitenkaan kannata huolestua ja hötkyillä, kun kivut voivat olla merkkejä jostain pienemmästäkin pahasta, kuten hormonihäiriöstä tai irtoamattomista munasoluista. Ultrassa kaikki paikat olivat hyvässä kunnossa ja muniakin kuulema tuotan runsaasti. Sain siis ainakin sen kiven pois sydämeltäni, että olisi joku syöpä tai kasvain tai jokumuu kamala. Eiköhän sellaiset olisi ultrassa havaittu. Asiaan kuulema palataan jos en reilun vuoden kuluttua ole raskaana. Mutta sitäkin asiaa kiellettiin miettimästä ja ilmoitettiin, ettei lasten vaunuja ole nyt yhtään enempää kuin ennen aikka minusta sille tuntuisikin. Käskettiin nauttimaan kesästä. Tarkoitti varmaan mieheni kanssa, mutta entäs jos ei ole aikaa?



Ja ajanpuute on täysin itseluotua, mutta ei kuitenkaan stressaavaa. Nyt kun lumet lähtivät (ainakin vähäksi aikaa) niin on muuten se harava heilunut ja tulitikkuja kulutettu. Takapihan nurmi on niin valtavan pitkää ja lupiinipitoista, ettei sille meinaa pärjätä edes suurella heinäharavalla. Olen jyystänyt irti jo ainakin 25 kottikärrikuormallista heinää ja vielä olisi aika paljon jäljelläkin. Haravointi on vaan ihmeellisen terapeuttista ja addiktoivaa. Nyt olen jo kolmatta päivää irti haravasta säitten ja töitten vuoksi ja alan kokemaan jo vieroitusoireita. Ihana rymytä tuolla pihalla, kun ei ehdi stressaamaan mistään. Olen nyt paljon pirteämpi, kuin kaksi viikkoa sitten. Olen myös tiputtanut painoa pari kiloa painoa. Olen vallan rakastunut pihalla tussuttamiseen, mutta pitäisi varmaan muutaki osata tehdä. Kerätä tiiliä pihalta, suunnitella grillipaikkaa, raivata, maalata ja repiä. Tosin ei kaikkea tarvitse tänä vuonna hoitaa. En aio pilata kesääni stressaamalla asioista jotka valmistuvat joskus stressaamattakin. Ja kyllähän siitä miehestäkin pitäis joskus ehtiä välittämään. Ihan muutenkin ja ei niitä lapsia ennenkään haravan varren kanssa ole syntynyt.



Kodin Terra oli huisi paikka. Jos olisin ihan mielettömän rikas ja minulla olisi aikaa, niin ostaisin koko kaupan tyhjäksi ja remontoisin ja koristelisin ja tussuttaisin vain. Mutta ei sieltä nyt vielä tarttunut mukaan kuin jotain pikkutavaroita, todella halpoja kiuskiviä varastoon ja arkkupenkki takaterassille saunapuiden säilytystä varten. Ehkä miljoonasti parempi, kuin aiempi jääkaapin suojapahvilaatikon puolikas. Hieno on. Ja kauppa oli sis hieno ja valtava ja päätä pyörryttävän täynnä kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Suosittelen uusintaa itselleni ja käyntiä myös muille.



Nyt lähden stressittömään työympäristööni tekemään työni ja palaan sen jälkeen takaisin kotiin. Olen koettanut päästä eroon työstressistäni kertomalla itselleni, että työ on vain rahanhankkimisväline ja siitä ei kuulu kantaa jatkuvaa huolta. Älä vedä hernettä nenääsi ja koe henkilökohtaisena jokaista vastoinkäymistä. Tee työsi niin hyvin kuin taidat, päästä pahat puheet korvasta sisään toisesta ulos, sopeudu tilanteisiin ja älä missään nimessä tuo töitä kotiin.

Kaikesta huolimatta aion laittaa CV-nettiin ilmoituksen, kunhan saan inspiraation sen kirjoittamisen. Katon ihan mielenkiinnosta, että mitä olisi tarjolla. Jos tarjolla on jotain tarpeeksi hyvää, saatan vaikka vaihtaa työpaikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti