Kuukausi synnytyksestä; sektiosta siis. Vatsanahka aristaa vielä vähän haavan kohdalta, mutta haava on muuten jo oikeastaan parantunut. Vatsa ei ole muuten kipeä lainkaan; ei ole ollut pariin viikkoon. Särkylääkkeet jätin jo pari viikkoa sitten pois. Teen ihan normaaleja asioita jo. Raskaimmat nostot jätän miehelle vieläkin, mutta kyllä eilen jo multasäkkiä vähän liikautin.Myös rinteessä olevan pihamme ruohonlekkuu onnistuu vaivatta.
Kroppa muuttui raskauden myötä melkoisesti vaikka olin jo ennen raskautta ylipainoinen ja leveä. Takamun on nyttemmin kuin seitsemän leivän uuni ja mahassa roikkuu joku lerppu. Mutta tiesin odottaa tätä ja mielestäni tämä kuuluu asiaan tässä vaiheessa. Kyllä ne kilot ajan kanssa lähtee, lantio palautuu ja vatsanahkakin lopettaa lerputtamisen. Työtähän se vaatii, mutta vaunulenkit ja pihatyöt auttanevat asiaa huomattavasti. Paino laski aluksi tosi hyvin, mutta kun aloitin minipillerit lasku pysähtyi. Aiheuttavat kaiketi hivenen turvotustakin, kun ei meinaa sormus mahtua sormeen (hellekkin ehkä vaikuttanee) vaikka se jo jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen mahtui ihan kivasti.
Ikävin asia on ehkä vielä tuleva jälkivuoto, mutta onneksi sekin alkaa jo olla vähenemään päin ja uskonkin sen loppuvan ennen parin viikon päästä olevaa jälkitarkastusta kokonaan. Innolla odotankin vuodon loppumista nyt kun imetystäkin lopettelen. Sitten pääsen nimittäin uimaan ilman minkään paikan tulehtumista!
Hyvin voi siis emokin. Fyysinen puoli on kunnossa ja henkinen puoli jaksaa myös hyvin. En ole väsynyt tai stressaantunut, enkä oikeastaan muutenkaan jaksa hötkyillä mitään turhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti