Imetyksestä.

Olen ajautunut ristiriitaiseen tilanteeseen rintaruokinnan suhteen. Alunperinkään tyttösen kanssa ei rintaruokinta lähtenyt ihan niinkuin olisi toivonut ja totesinkin, ettei se ehkä ole meidän konsti ravita tyttöä kokonaan. Rinnasta tuli lähinnä pari-kolme kertaa päivässä nautittava lisämaito ja sosiaalinen hetki. Vielä viikko sitten tyttö malttoi sentään imeä ehkä puolesta tunnista 15 minuuttia. Muutaman päivän sisään on tapahtunut valtava muutos; vaikka miten olisi nälkä, niin tyttö ottaa pari imua ja jää sitten vain jammailemaan tissille - siis ei mitään mielenkiintoa! Aloinkin sitten kurillaan testaamaan rintojeni tuotantoa pumpun kanssa. Toissailtana pumppasin sen jälkeen, kun tyttö oli käynyt viettämässä aikaa tissillä - tulos oli säälittävä alle 5ml molemmista rinnoista yhteensä. Nyt aamulla pumppasin taas ja sain kokoon huimat 20ml. Olenko siis itse ryssinyt viimeisetkin rintamaidontuotantoni sillä, että imetän niin harvoin? Onko mahdollista, että tyttö ei missään vaiheessa ole imenyt rintaa tunteella, kun on tiennyt jo laitokselta lähtien pullomaidon helppuden? Poden huonoa omaatuntoa ja soimaan rintojani ja itseäni. Ihmettelen itsekkin miksi; enhän kokenut imetystä meidän tavaksi, vaan koin sen jokseenkin molempia osapuolia turhauttavana tilanteena. Tuntisinko itseni nyt paremmaksi äidiksi jos olisin vain imettänyt alusta asti ja siten ollut tissittämässä ehkä 20 tuntia vuorokaudesta tuon meidän jammailijan tuntien? Olisiko tässä vaiheessa vain helpoin muuttaa koko rinnalla käynti sosiaaliseksi hetkeksi ja unohtaa se ruokapuoli? Vai annanko pumppaamalla lisäpotkua maidontuotannolle ja alan imettää "niinkuin muutkin kunnon äidit"? Tässäpä pähkinää purtavaksi.