sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Yhtä juhlaa.

Onnea uudelle vuodelle rakkaat lukijani!

Joulukuulla kiireet verottivat sen verran tämän bloggarin elämää, etten ehtinyt kirjoittamaan juurikaan mitään. Ei sillä, että joulukuun aikaan mitään kovin mullistavaa olisi tapahtunutkaan. Seuraavana on tietopaketti joulukuusta meidän aikuisten kannalta, jonain toisena päivänä kerron Justiinan h-hetkistä.

Alkukuusta kävimme päivä Tukholmassa risteilyllä mieheni, siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tietenkin risteily sattui siihen ajankohtaan, kun merellä myrskysi mukavasti; meni matka vähän harmaanaamaisena. Laiva myöhästyi jotakuinkin kaksi tuntia Ruotsin päässä, joka tarkoitti kahta tuntia vähemmän tutustua Tukholmaan. Kävimme vanhassa kaupungissa ja that's it. Ehkä niitä kaupunkien keskustoja ehtii nähdä vielä elämänsä aikana, mutta historiallisiin paikkoihin ei välttämättä tule niin usein tutustuttua. Olimme risteilyn aikalailla siivosti, vaikka muilla matkustajilla kyllä tuntui olevan kannat katossa. Laivamme oli Viking Mariella ja voin sanoa etten enää koskaan mene sillä minnekkään - laiva on varmaan karmein näkemäni ja kuulema vielä yleisesti käytössä abi-risteilyillä, joten lattiamatot lienee kuorrutettu oksella ja kaatuneilla drinkeillä. Enkä muutenkaan oikein ymmärrä mitä risteilyllä voi tehdä jos ei meinaa vetää päätään täyteen.

Itsenäisyyspäivän istua nakotimme kotosalla syöden hyvää ruokaa ja katsellen linnan pukuja. Ja oikeastaan seuraavat puolitoista viikkoa meni siinä, kun kuskattiin joululahjoja ties kuinka moneen eri paikkaan ties kuinka monena päivänä, ostimme marketeista lisää lahjoja ja valmistauduimme jouluun ruokaostosten, siivouksen ja koristelujen merkeissä.

Joulun vietimme meillä vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Ensimmäinen joulu jossain muualla kuin vanhempieni luona; oli vähän totuttelemista. Vietimme todella rennon joulun: en siivonnut mitenkään normaalia enemmän, emme valmistaneet juuri mitään ruokia itse, emme keksineet mitään muuta täytettä päiviimme kuin joulupukin vierailun ja mukavan yhdessäolon - siis me vain olimme rennosti ja mukavasti.

Kuten edellisestä postauksesta voikin lukea, palasimme joulun jälkeen jonnekkin pimeälle keski-ajalle (paitsi silloin ei ollut pakastimia tai vesipumppua aggregaateista puhumattakaan). Siinä koeteltiin jo tämän mamman hermoa, kun mitään ei voinut tehdä, koko ajan oli pimeää, lapsenhoidon lomassa piti kirmailla tankkaamassa aggregaatteja ja etsiä lisäkynttilöitä. Tuntui, että sähköt olisivat olleet poikki monta viikkoa ja kaikki tarvittavat tavarat hukassa koko ajan. Jos katkos olisi kestänyt vielä pidempään, niin olisin lähtenyt siskoni luo evakkoon Justiinan kanssa.

Eilen vaihdoimme vuotta hyvin pienellä ja sekalaisella porukalla. Lauloimme singstaria, pelasimme party-aliasta ja turisimme joutavia. Osa porukasta otti pienoiset mukit, osa vielä pienemmät, osa ei lainkaan. Minulla juili päätä ja vieraaksemme saapui eräs mielestäni melko rasittava henkilö, joten juhlatuuleni ei ollut mitenkään huipussaan. Emme ostaneet itse paukkuja ollenkaan (koska mielestäni ne ovat rahantuhlausta), vaan koitimme kuikuilla naapureitten ilotulitteita (joku oli kyllä laittanut rahaa palamaan ihan rutkasti väriloistosta päätellen). Tinoja valaessa sain jonkun pitkän jonka toisessa päässä oli ilmiselvästi miehen sukupuolielin, toisessa päässä häpyhuulet ja keskellä jokin outo kuoppa jossa oli pienen pieni helmi - erikoista, sanoisinko, tai sitten minulla on vain vähän omituinen mielikuvitus. Tarkoittaako tämä lisää lapsia?

En aio tehdä uuden vuoden lupausta tänäkään vuonna. Aion vain omalta osaltani koettaa tehdä tästä vieläkin paremman vuoden itselleni ja muille, kuin mitä edellinen vuosi oli. Mikään ei tosin voi muuttaa viimevuodesta sitä ihana tosiasiaa, että minusta tuli äiti.

Koitan nyt ponkaista uudella innolla uuteen vuoteen. Mieleni on ollut jokseenkin matala, johtuneeko pimeydestä ja joulukiireistä. Pitää koettaa terästäytyä ulkoilun suhteen, jota nyt on tullut harrastettua aivan liian vähän. Ehkäpä vitamiinipurkistakin saattaisi löytää virkeyden siemenen ja väsymyksen selättäjän.

Tällaisissa merkeissä kului siis vuoden 2011 viimeinen kuukausi. Saa nähdä mitä vuosi 2012 tuo tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti