Pieni ihminen suuressa maailmassa.

Justiina seikkailee nykyään ympäri taloa todella omatoimisesti. Tyttö kulkee jollain omalla tyylillään joka on jotain konttauksen ja ryömimisen välimallia, näyttää lähinnä armeijan tetsaukselle lukuunottamatta pystyssä olevaa päätä ja korkealla edestakaisin viuhtovaa pyllyä. Hän vaeltaa ympäri taloa lähes näytteän ilman päämäärää harhailevalle; matkalla tosin pitää koettaa josko pesuhuoneeseen voisi mennä kissanruokakupeille, syödä lattialta kaikki pienet roskat mitä löytää, salaisesti kosketella pistorasioita ja johtoja, kierähtää matkalle sattuvien lelujen kanssa jokunen painimylläys ja kaataa kaikki pystyssä olevat asiat (vaipparoskis, vessan roskis, lahjapaperirullakori, tyhjä pyykkikori, putkijalkajakkara ym.). Tätä edestakaisin haahuilua saattaa jatkua pitkäänkin. Enin kiinnostus leluja kohtaan on loppunut ja Justiinasta oikein huokuu maailmanvalloitusinto.

Konttauksenkin opettelu on ihan hyvässä vauhdissa, mutta Justiinan mielenkiinto sitä kohtaan ei ole ihan hirvittävän suurta, kun tetsaamallakin pääsee tosi joutuin joka paikkaan. Tyttö hakee välillä omatoimisesti konttausasennon ja alkaa nytkymään siinä, mutta sen pidemmälle emme ole vielä edenneet (tätäkin on tehty kohta jo viikkoja).

Taitaa käydä niin, että tyttö nousee tukea vasten pystyyn ennen kuin oppii konttaamaan. Kova on kytö nimittäin ylöspäin; makaavaa ihmistä vasten tai leluja vasten pitää nousta polvilleen. Jalat näkyvät myös kantavan hyvin jos tytön laittaa seisomaan vaikka sohvan selkänojaa vasten; itse hän ei kuitenkaan vielä seisomaan nouse vaikka kovasti siinä asennossa tykkää ollakkin. Ehkä tätä tilannetta kuvaa parhaiten se, että vielä ei ole joutunut pudottamaan pinnasängyn pohjaa, mutta se päivä voi koittaa milloin tahansa.

Istuallaan Justiina pysyy jonkin aikaa ilman tukea, mutta ei nouse vielä itse istumaan. "Poseerausasennossa" kenottaa kyljellään, mutta eipä juuri muita istumaannousemisen merkkejä ole havaittavissa. Usein konttausyritykset tai jonnekkin korkeampaan (esim. taaperokärryyn) kiipeämisyritykset päättyvät puolella kankulla istumiseen ja käteen nojaamiseen.

Puheesta meillä ei ole vielä tietoakaan ja olemmekin tulleet siihen tulokseen, että ehkä lapsestamme tulee hevilaulaja. Tytöstä kuuluu lähinnä ärinää, murinaa ja öhkettä. Tät-tät-tää ja ättä-ättä ovat oikeastaan nykyään ainoat asiat mitä voi sanoa tavujen toistamiseksi. Kovia hittejä ovat nykyään myös suun maiskutus, kielen naksutus, kielen näyttäminen ja puhaltaminen päristen.

Seuraavalla neuvolareissulla pitää olla tarkkana, että mitä tulee puhuttua Justiinan syömisistä, kun on tullut annettua leipää, pullaa, aikuisille tehtyä ei kovin maustettua jauhalihapastaa, hapankorppua, riisikakkuja ja muita mukavuuksia. Pastassa oli vielä käytetty normaalia ruokakermaa, mutta sitä oli häviävän pieni määrä suhteessa pastan määrään ja eipä tuo Justiinan maha siitä huonoakaan tainnut tykätä. Enkä usko, että se leipienkään syöminen kovin paha juttu on, kun sitä menee ehkä puolikas pala päivässä. Joulupöydän antimista Justiina taisi saada vain leipää ja hitusen kinkkua.

Justiina ei pahemmin joulusta tai uudesta vuodesta välittänyt. Joulupukki oli aika pelottava ja joulukuusesta oli kiva käydä varastamassa yksi pallo. Muuten tyttö keskittyi vain paria vuotta vanhemman serkkunsa toimien seuraamiseen sekä aikuisten hurmaamiseen ja syliin hinkumiseen. Joulusaunassa käyminen oli aika jännää. Justiina sai joulun jälkeen hirmuisen stressin, kun vieraat lähtivät ja isi meni töihin; meni muutama päivä äidille kiukutessa ja pitkiä unia vetäessä.

Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jonne menoa jostain syystä jännitän ihan hirveästi. Onko Justiina kehittynyt tarpeeksi vai pitäisikö nyt jo osata kaikki temput? Onko painoa tullut tarpeeksi nyt kun maitoakin on saatu menemään paremmin (tästä oli viimeksi sanomista)? Onko kaikki muutenkin hyvin vai löytyykö jotain vikaa? Kummallista, sillä en ole koskaan ennen juurikaan jännittänyt.

Ja hauska juttu sinänsä, meillä ei ole vieläkään mitään rytmiä tai rutiinia. Justiina nukkuu, kun on väsynyt ja syö ollessaan nälkäinen. Yöunet ovat kutakuinkin vakiot ja ruokailuajoissa ei ole suuria heittoja, mutta muuten tässä torpassa mennään lapsentahtisesti. Hyvähän se on tehdä näin, kun äidilläkään ei ole mitään rutiineja, harrastuksia tai ylipäätään mitään järkeä päivissään.