Rakastan syksyä. Rakastan tätä raikkautta ja viileyttä. Rakastan luonnon muutoksia ja värien kirjoa. Jossain määrin rakastan myös tätä harmautta. Tuntuu, että tällaisina harmaina päivinä on luvallista olla ei-niin-tehokas. Ehkä mieleeni onkin iskostunut Uuno Turhapuro muuttaa maalle elokuvasta tuttu lausahdus "Sadepäivinä meillä maalla yleensä nukutaan.". Onhan se osaltaan ärsyttävää, kun matalapaine ja harmaat päivät tekevät minusta täysin puhdittoman ja mukavuudenhaluisen. Näköpiirissä olisi lukemattomia asioita, jotka pitäisi tehdä; ehkäpä ehdin tehdä ne sellaisena päivänä, kun puhti taas palaa.
Tuntuu, että Justiinakin nukkuu enemmän tällaisina päivinä. Oikeastaan joinain harmaina päivinä tuntuu, että tyttö ei muuta teekkään. Äitini sanoi myös, että häntä väsyttää sadepäivinä tolkuttomasta. Taitaa olla geeneissä.
Jäin hetkeksi ajatuksiini istumaan ja nyt tuntuu, että aivotkin menivät off-asentoon. On lienee viisainta lopettaa kirjoittaminen, että tekstin viimeinenkin järjen hiven ei katoa. Ehkä poistun tekemään jotain tai ehkä koetan vain uskotella itselleni, että teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti