Pah, olen ollut todella saamaton bloggaaja. En ole edes yrittänyt saada tekstiä aikaan. En tiedä mitä kirjoittaisin. Meille ei yksinkertaisesti kuulu mitään uutta. En tiedä viitsinkö tänne nyt erikseen raportoida "Tänään Justiina söi pupua, eilen pehmokirjaa.", "En jaksa siivota, olen väsynyt.", "Kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja ja muuta paskaa.", "Eilen oli ihana päivä, sain lahjoja ja tein päätöksen alkaa laihduttamaan.". Samaa pinnallista sörsseliä minulla vain olisi kerrottavana. En ole jaksanut miettiä asioita syvällisemmin, koska olen todennut älykkyysosamääräni vajonneen niin pohjamutiin, että kykenen menemään solmuun jopa ajatellessani ihan arkisia asioita; turvallisempaa siis olla ajattelematta mitään kovin syvällistä.
Olen ollut viimeisen viikon ajan muutenkin melko kyllästynyt kaikkeen. Ainoat ilot elämässäni on ollut taas jotenkin arkisista uomistaan pois kiivennyt rakkauselämä mieheni kanssa ja pieni rakas Justiinainen, jonka touhuja on ilo seurata. Välillä olen koettanut saada jotain aikaankin kaikesta kyllästymisestä huolimatta, mutta oikeastaan tuntuu siltä, että jos alkaa esim. liikkua enemmän ja tehdä pihatöitä enemmän ei sitten ehdi ruokkia henkistä puoltaan niin antoisasti. Jos taas keskittyy ankarasti pohtimaan jotain ja tutkiskelemaan sieluaan, niin kaikki konkreettinen jää tekemättä. Loppujen lopuksi olenkin tullut siihen tulokseen, että kerran vähän kaikki tuntuu kyllästyttävälle ja työläälle, niin sitten pitää varmaan vain olla ja toimia inspiraation saattelemana.
Ehkä saan kirjoitusinspiraationi taas joskus takaisin. Siihen asti postaukset lienevät melko suppeita, latteita ja mitäänsanomattomia yleisturinaa.
Kovasti jaksamista sulle! Tunnistan kirjoituksessasi omia ajatuksiani niiltä ajoilta, jolloin omat vauvat ovat olleet vuorollaan suunnilleen saman ikäisiä kuin teidän Justiina nyt. Kaikki on tosiaan sitä yhtä ja samaa ja päivät seuraavat toisiaan samanlaisena nauhana yksi toisensa jälkeen. Tavallinen arki on useimmiten mukavaa ja riittää sellaisenaan, mutta pienet väripilkut arjessa antavat voimia lisää. Sinullekin toivon monia mukavia väripilkkuja tähän syksyyn:)
VastaaPoistaOlen aina ollut liian hyvä turhautumaan, mutta huono kestämään turhautumista. Toisaalta kaikki on ihan kivasti, mutta toisaalta olen jossain ihme taantumassa. Toisaalta nautin arkisesta elämästäni kotosalla, mutta toisaalta kaipaisin koko ajan toimintaa. Kuitenkin lähteminen on niin työlästä ja en oikein tiedä mitä toimintaa tahtoisin, niin monesti jää lähtemättä. Usein poden vielä huonoa omaatuntoa jos lähden kyläluutimaan Justiinan kanssa enkä teekkään sinä päivänä koti- tai pihatöitä tai käy edes lenkillä. Jos koettaa tehdä mitään, mikä ei huvita niin pakkopullaahan siitä tulee.
VastaaPoistaOnneksi on ystäviä joiden kanssa voi turista kahvikupposen äärellä <3