perjantai 9. syyskuuta 2011

Neljä kuukautta.

Justiina on tänään 4 kuukautta vanha. Vastahan se syntyi, ihan vasta. Välillä aika tuntuu kuluvan niin järjettömän hitaasti kotona ollessa, mutta kyllä se oikeasti menee tosi nopeasti. Kohta huomataankin Justiinan olevan jo kerhossa, sitten koulussa ja lopulta hengaamassa kavereiden kanssa kylällä. Hui.

Neitinen on kasvanut hurjasti viimeaikoina ja osa 62cm bodyista onkin jo käynyt liian pieniksi. Painoa tuntuu myös olevan paljon, kotivaakalla puolihuolimattomasti puntaroituna n. 7,5 kiloa. Myös henkinen kehitys tuntuu olevan vallan joutuisaa. Tyttö seurustelee joka päivä enemmän, osoittaa huumoria joka päivä enemmän kuin ennen, tajuaa leluista, ääntelee. Ihana pieni neitimme.

Leluista nykyään on ihan parhaita suuhun työnnettävien lisäksi soivat lelut, joita mätkimällä tai hipelöimällä voi saada musiikkia aikaan; tyttö alkaakin jo olemaan niissä aika näppärä.Suurta huvia on myös maata lattialle puklurätti suussa ja hihkua, kujertaa, huutaa ja öhkiä. Tosi remakoita naurunpyrskähdyksiä tuottaa lennättäminen ja peilin katselu. Vanhempien naamalle tai televisiolle voi joskus nauraa räkäisesti ilman sen kummempaa syytä. Myös youtubesta katsotut vanhojen lastenohjelmien tunnarit ovat ihania Justiinan mielestä. Päivisin aina laulellaan, jumpataan, sylitellään, kierellään kotia ja muuten vain seurustellaan. Justiina on alkanut mölistä mukana jos laulan tai vihellän ja nauraa hekottaa jos tanssin typerän näköisesti radion tahdissa.

Nukkumaanmeno onnistuu nykyään sekä päivisin, että iltaisin ilman hirveitä huutoja - luojan kiitos. Tyttö hereillä sänkyyn kyljelleen, tutti suuhun, uniriepu kainaloon, toinen käteen tai pään päälle ja ankka soittorasia pimputtelemaan tai kehtolaulu levy soimaan. Joskus tämän asennuksen saa suorittaa muutamankin kerran ennen kuin Nukku-Matti tulee, mutta tulee kuitenkin ilman suurempia raivareita. Muutenkin nukkuminen sujaa melko mukavasti; nykyisin tosin Justiina herää syömään nukkumaanmenoajasta riippumatta joka yö viideltä ja nukkuu siitä sitten seitsemään saakka. Ekat päikkärit pitääkin päästä nukkumaan sitten jo yhdeksän aikaan. Päikkäreitä nukutaan melko tiuhaan tahtiin, mutta vain tunti kerrallaan ja sitten iltapäivällä parin-kolmen tunnin unet.

Velliä Justiina on saanut jo varmaan kuukauden päivät (tätä en ole tunnustanut neuvolassa), koska maitoa alkoi menemään niin suuria määriä niin tiuhaan tahtiin. Nykyään vellin ja maidon suhde on 50/50 ja se ei tunnu olevan mahalle pahasta. Soseita emme pääse aloittamaan vielä tänään, kun Justiina lähtee hoitoon viikonlopuksi (tai en viitsi tänään antaa perunaa, jos tuleekin vatsavaivoja: ikävä viedä mahanpurujaan itkevä lapsi hoitoon), mutta maanantaina pääsenkin sitten tekemään pikkuruisen perunatestin.

Neiti 4kk.
Vaikka joinain päivinä tuntuukin siltä, että meillä asuu pieni känkkäränkkä ja minulta loppuu voimat ja seinät kaatuu päälle, niin en vaihtaisi päivääkään pois. Meille on annettu ihana pieni tytär, joka on vienyt minun sydämeni - joka on minun sydämeni. Olemme perhe mieheni ja tyttäreni kanssa. Tämä tunne tekee minusta kokonaisen.

1 kommentti:

  1. Ihana Justiina! <3 Kiva lukea, mitä (ehkä) tuleman pitää meilläkin. :)

    VastaaPoista