keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kevättä rinnassa, jopa toisessa.

Kyllä niitä onnen murusia täällä vieläkin lentelee, vaikka sen erään illan merkintä olikin jokseenkin tulenkatkuinen ja itkuinen. Emme (taas vaihteeksi) olleet hetkellisesti samalla aaltopituudella. Tuli jotenkin perinteinen naisen ja miehen välinen tilanne: minä kysyin tunteista olettaen, että mies on ihan todella paneutunut asiaan; ei sitten ollut. Asiat on selvitetty ja todettu, että kyllä tässä ihan samoilla linjoilla ollaan; Eli molemmat ovat siis huomanneet, että joku uusi parempi tuuli täällä puhaltaa. Kevättuulia kaiketi.

Ihana seurata, kun kevät tekee tuloaan. Tiput laulelee, hiekkaa näkyy jo joillain paikoin, aurinko lämmittää ihan kunnolla ja lumeen tulee monttuja. Ehdin kyllä kiroamaan kevään vielä moneen otteeseen siinä vaiheessa kun loskakelit alkavat, kevättulvista puhumattakaan. Asumme näet mäen alarinteessä, joten eipä ole vaikea arvata, että kulkeeko vedet pihan läpi alapelolle ja siitä järveen. Pääsempähän puroja tekemään, se kun on ollut mukavaa puuhaa mielestäni lapsesta asti. Ja jos tulee pahat tulvat niin pääsen ostamaan jotkut tosi hienot kumikkaat, joita olen aina himoinnut, mutta jättänyt ostamatta turhuuden takia.

Tässä kun taaksepäin tekstiäni lueskelen, niin voi todeta, että en ehkä olekkaan niin pinttynyt pessimisti, kuin luulin. Jos koetan itsestäni joka asian suhteen kaivaa jotain hyviä ajatuksia, niin voinko muuttua edes vähän positiivisemmaksi ihmiseksi? Ja pääasia varmaan on, ettei noita yllämainittuja positiivisia ajatuksia tarvinnut edes kaivella, ihan nuo tulivat itsestään.

Sain äsken osoituksen siitä, että sinnikkyytemme kantaa hedelmää. Olemme jo puolisentoista kuukautta pitäneet lintulautaa pihalla, mutta yhtään vierailijaa en ole nähnyt. Turhauttavaa sinänsä, mutta olemme olleet varmoja, että jossain vaiheessa niitä tipuja meillekkin tulee. Äsken näin ensimmäisen tintin, kovin oli vaan nopea liikkeissään, ehtiköhän edes talipalloa maistaa. Mutta kävipähän kuitenkin näyttäytymässä ja valamassa uskoa, että kyllä meidänkin talipallot syödyksi tulee.

Nyt aion lähteä pihalle pisamoita narraamaan ja auringosta nauttimaan. Sen jälkeen suunnistan kirkolle hierojalle ja korvakynttilähoitoon. Hieronnan tulokset lienee samat kuin aina ennenkin, eli lämmin ja rento olo jokuseksi päiväksi ja päänsärkyjen väheneminen. Korvakynttilähoidon tulokset kerron sitten seuraavan päivittelyn aikaan. Lienee melko muikea toimitus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti