Nyt on taas mennyt hermot tämän mahailun kanssa niin moneen otteeseen ja mieli käynyt niin syvällä huonon itsetunnon suokuopassa, että asialle on tehtävä jotain. TAAS.
Jos ihminen on varustettu näin huonolla itsekurilla ja huonolla itsetunnolla niin ei tule ainakaan vapaa-ajan ongelmia. Laihdutuksen voi aloittaa aina uudestaan ja uudestaan, vaikka kahden kuukauden välein. Edellinen yritys päästä liikakiloista tyssäsi muuttotouhotukseen, joka kiireensä vuoksi antoi "luvan" syödä vähän lepsummin. Siinä sitten taas meriselitystä kerrakseen. Tällä kertaa koitan selvitä ilman selittelyjä. Jos edes jokusen kilon saisi pingerretyä varreltaan pois niin menisi edes housut kivemmin jalkaan. Hormonihoidon aloitus tuotti aikamoisia ongelmia tämän mahailun suhteen. Turvottaa koko ajan ja AINA tekee mieli herkkuja. En ole oikein aikuisiällä ollut namien perään, mutta nyt voisin syödä jatkuvasti salmiakkia, suklaata, jäätelöä ja kaikkia muita ihanuuksia. Stop tykkänään! En anna itselleni lupaa edes haaveksia moisista. Ja äsken sivukorvalla olin kuulevinani itseni ja mieheni keskustelun grillisatsien pois jättämisestä vappuun saakka. Kyllä nyt pitää itseään kiusata, mutta ei kai sitä muuten tuloksiin pääse. Apunani aion käyttää kiloklubia (www.kiloklubi.fi) ja niitä joskus aiemmin blogissa mainittuja vihreitä nappeja eli Slimgreenejä (en jaksanut aiemmin paneutua niiden syöntiin niin tehokkaasti, että tietäisin onko niistä apua). Kerran pystyin jättämään tupakan pois ja vähentämään viinasten juontia, niin kai sitä nyt saa itseään vielä tässä asiassa niskasta kiinni.
Tupakasta olen siis pysynyt erossa selvinpäin ollessani. Juomakerrat ovat vähentyneet huomattavasti ja tulevat varmasti vielä vähentymäänkin, kun tänne metsään muutettiin. Liian kallista lähteä täältä kylille rilluttelemaan ja luojan kiitos joka viikonlopulle ei riitä mitenkään saunailtaseuraa.
Tultiin tuossa siihen tulokseen, että saatan olla lievästi masentunut. Olen kovin itkuinen, väsynyt, päänsärkyinen, pahoinvoiva, levoton, vainoharhainen. En toki joka päivä, mutta melko usein. Itku voi tulla tilanteessa kuin tilanteessa, joka ei ole minulle lainkaan normaalia. Olen poissaoleva ja hirveän hatarapäinen. En halua elää itseni kanssa, koska olen ruma ja lihava ja inhottava (ja luulen kaikkien muittenkin olevn samaa mieltä). Tunnen olevani riittämätön ja ajattelen kaiken negatiivisesti. Mikään ei kiinnosta ja aina väsyttää, paitsi silloin kun pitäisi nukkua. Tähän on luultavasti tultu stressin, elämänmuutoksen, itsetunto-ongelmien, endometrioosi-uutisen sekä siihen liittyvän hormonihoidon kautta. En olisi oikein hanakka lähtemään ammattiapuun (vaikka kaikki sitä jo minulle suosittelevatkin), joten koitetaampa ensin kotikonsteja. Ulkoilun lisäystä, sosiaalisen elämän petrausta ja harrastamista. Tämä painonpudotus saa toimia saman aikaisesti ulkoiluna, harrastamisena ja itsetunnon pönkityksenä. Kun itse tiedostan ongelmani näin hyvin, niin voinko selvitä tästä ilman apua?
Nyt olen kerrankin hyvällä päällä ja positiivisella asenteella varustettu, joten uskon, että tänään tehdyt päätökset kyllä kestävät. Ajan kanssa uskon saavani ajatukseni selviksi, vatsakumpuni hoikemmaksi ja mielialani nousemaan eli edessä on täysremontti. Ja jos tämä ei tuota tulosta niin lupaan, että haen ammattiapua pääni kanssa.
- Sanakirja on ainoa paikka, jossa menestys tulee ennen työtä. -Arthur Brisbane
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti