Tultiin tuossa eilen siihen tulokseen, että minulla on varmaan maailman ymmärtäväisin mies. Ja muutenkin ihan paras. Tähän tulokseen tässä tultiin seuraavin perustein. Eräs poika -johon minä suhtudun vain hyvänä, samanlaisen huumorintajun omaavana kaverina- työpaikalta on ollut minuun ihastunut jo jonkin aikaa. Sitä on kyllä epäilty, mutta varmuus asiaan tuli vasta edellisen lauantain pikkujouluissa (jotka muuten täyttivät kaikki hyvien pikkujoulujen kriteerit: pikkuvittuilua ja parinvaihtoa), kun poika tunteensa minulle tunnusti. Poika kyllä ymmärsi ihan hyvin, että tilanne on mikä on ja se ei siitä muuksi muutu vaikka hän tuntisi mitä. Minä olen mieheni kanssa ja hän saa nyt sitten jäädä seuraavaa saalista odottelemaan. Hän kunnioittaa meidän parisuhdettamme eikä halua tulla väliin. Kuulema pännii, mutta minkäs teet.Tietysti minä kerroin miehelleni, joka nyt vähän murahteli, mutta ei kuitenkaan pahemmin (näin toimii se paljon puhuttu LUOTTAMUS!).
Tähän ymmärtäväisyys asiaan pääsemme nyt. Minä, mieheni, pari työkaveria ja se ihastunut poika olemme lähdössä porukalla pikkujouluilemaan ja kaikki aikovat käyttäytyä tämän ihastumisasian tiimoilta kuten hyviin tapoihin kuuluu eli ei piruilua, ei lähentelyä eikä kukkotappeluita. Ja poika kuulema voi joskus tulla meille kahvillekkin. WTF!? Eihän tuommoista ole olemassakaan. Mitä nyt miehiä tunnen, niin eivät taatusti päästäisi mitään ihastuneita poikuraisia näinkään lähelle omaa reviiriään vaikka vaimoke kaveri ihastuneen poikuraisen kanssa tahtoisi ollakkin. Ei ainakaan kuonoon vetämättä.
Eli olenkos löytänyt sen puun joka jakaa omenoilleen ymmärrystä, luottamusta ja hyvätapaisuutta? Saan säilyttää kaverisuhteen siihen poikaan enkä usko, että joudun alituisen tivaamisen kohteeksi. Kiitos rakas mieheni! <3
Hieman asiaa sivuten joudun vielä pohtimaan, että mitenkähän hirveää sillä pojalla on ollut tehdä töitä minun kanssa. Olen itsekkin ollut joskus ihastunut "kiellettyyn hedelmään" jota näkee lähes päivittäin ja ei se kyllä helppoa ainakaan ollut, piru vie. Toivottavasti sitä poikaa vastaan nyt kävelisi se unelmien tyttö.
Ja sitten niihin jäätäviin jännityksiin. Kävin siis eilen lääkärissä pitkään jatkuneiden alavatsakipujen vuoksi. Kivut ovat olleet melko monimuotoisia, joskus koviakin. Toisinaan on ylävatsakipujakin, jotka kyllä kuittaantuvat liian kahvin killittämisellä. Sitten vielä kaiken muun lisäksi on outoa, välillä hajuista johtuvaa oksentelua. Okei, raskaana? Ei pitäisi olla. Onhan se toki mahdollista, mutta tein testin pari viikkoa sitten ja negatiivinen se kyllä oli. Olisiko sitten ollut liian aikainen vaihe.
Lääkärin diagnoosi oli joko raskaus tai endometrioosi (limakalvojen liikakasvu). Endometrioosin paras lääke on raskaus, seuraavaksi paras hormonaalinen ehkäisy. Puolukkapäivien pitäisi alkaa viikon sisällä. Jos ei ala, niin sitten tk:lle raskaustestiin, jos alkaa niin sitten alkaa ehkäisyrenkaan käyttö. Luuleekos joku, että minkään maailman vuoto alkaa, kun minä jännitän niin paljon?
Tässä sitten onkin tälle viikolle tilanteita kerrakseen. Odotellaan vuotoa ja koitetaan olla ruokkimatta ihastuksen ihastusta minua kohtaan. Jeij! \oo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti