Tuleehan se joulumieli sieltä. Siihen tarvittiin vain hitunen lunta ja pakkasta (jota kylläkin on vähän enemmänkin, kuin hitunen), joulustressinpurku, aikataulutettu lahjojen osto ja sisäisen ärsytyksen hallintaa. Nyt sitten vain lahjoja jakamaan ja lomia odottelemaan.
Tämä sisäisen ärtymys on nyt ollut parin viime viikon pääsana. Johtunee kaikista päänvaivoista, jotka täällä blogossakin olen maininnut. Tällä hetkellä pääsyy lienee se tupakoinnin lopettaminen. Nyt olisi viikko ilman tupakkaa täynnä. Varsinaisesti ei tee mieli, mutta pieniä oireita on tullut. Mutta tästä mennään vain ylöspäin, eka viikkohan se pahin on.
Ihan tipaton en ole ollut. Olen tällä viikolla kahtena iltana juonut yhden oluen. Mutta pääpaino tässä juomalakossa olikin siinä etten lähde baariin tuhlaamaan viimeisiä varojani ja nolaamaan itseäni überkännissä. Eli tähän asti onnistunut. Ei edes tee mieli vetää kännejä. Tuo yksi iltaolut silloin tällöin on ihan nautinnollinen, ei vaan passaa sitäkään tavaksi ottaa.
Meinasin, että alkaisin laihikselle vielä kaiken muun hyvän lisäksi, mutta en ehkä halua kuitenkaan kiusata itseäni ihan hillittömästi. Eikä näin joulun alla sellaiseen voisi ryhtyä. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kun on tullut mussutettua herkkuja. Ja ehkä sitten on vakaammalla pohjalla tämä tupakka- + juomalakko.
Puolukkaiset muuten alkoivat. Ovat jo loppumassakin. Samat alavatsan kivut ovat merkeistä päätelleen palaamassa. En jaksaisi enää varsinkin, kun ei ihan varmaksi tiedä niiden aiheuttajaa. Kai se menee ohi. Jos kyseessä on endometrioosi niin siihenhän auttaisi se hormonaalinen ehkäisy, mutta jätettiinpä nyt se kortti käyttämättä. Nyt tehdään lapsia. Tai ei tehdä; tulee jos on tullakseen.
Luulen kuulleeni eilen tontun tiukujen kilinää. Voiko tonttuihin uskomaton aikuinen havaita tonttuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti