Miksi se on aina niin?

Mikä helvetti näissä anopin ja miniän välisissä suhteissa on niin vaikeaa? Johtuuko anoppien pisteliäisyys siitä, että miniät ovat varastamassa heidän poikiaan ja viemässä sen tärkeimmän naisen paikkaa pojan elämässä? Minä en niin käsitä! Olen tullut anoppini kanssa hyvin toimeen pienistä, lähes joka näkemiskerralla tarjoiltavista piikeistä huolimatta; olen vain päästänyt ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt alkaa jo pinna palaa. Olen nyt raskaana ollessa jotenkin herkempi ja itsevarmempi suojelemaan itseäni ihmisten pahoilta sanoilta. En jaksa enää olla ovimatto, joka sietää kaiken. Seuraavasta piikistä aion mainita melko rankalla kädellä. Pinna paloi anopin 50v risteilyllä, josta me olimme kustantaneet hänelle puolet ja mieheni sisko puolisoineen toiset puolet. Kiitollisuus minulle osoitettiin piikittelyllä. Tai ehkä vinoilu johtui siitä, etten jaksanut riehua samalla tavalla kuin viinaa ottavat. Olipa kivaa joo.