Tuntuu, ettei mitään järkevää pyöri mielessä, mutta silti tahtoisin kirjoittaa. Olen vanhempien luona au pairina ollut jo parisen päivää. Ollaan puuhailtu isän kanssa kaikenlaisia hommeleita, kuten korjattu rysää, metsästetty puhelinpylväitä ja rassattu minun autopoloa, joka on taas vähän vaivainen. Mukavaa on ollut taas tehdä jotain muuta, kuin istua kotosalla tuijottamassa seiniä. Ja joistain hommista saa vähän palkkaakin. Ja ihan hyvää tekee minulle ja miehellekkin olla välillä eri paikoissa.
Olemme olleet mieheni kanssa tosi tiiviisti yhdessä sen jälkeen, kun rupesimme seurustelemaan. Pisin näkymättömyyspätkä taitaa olla mieheni kertausreissun aika. Silloin oltiin muistaakseni 11 päivää näkemättä. Silloin oli ikävä. En voisi kuvitellakkaan eläväni kaukosuhteessa. Olisi kamalaa. Mutta välillä on lienee ihan terveellistä olla eri osotteissakin jokunen päivä, ettei ihan tympäänny toisen naamariin. Saa ajatella välillä asioita ihan vaan omalta kantiltaan ja ilman, että toinen on vieressä miettimässä, että "mitähän tuo oikein miettii". Ja onhan se aina mukava nähdä muutaman päivän näkemättömyyden jälkeen.
Tänään lähdetään jokavuotiselle mökkireissulla serkkupoikien ja kavereiden kanssa. Voi tulla taas aikamoinen reissu. Tällä kertaa erona on se, että minä olen kuskina. Saa nähdä mille se meno siellä näyttää selvinpäin. Yhdessä olohan siellä tärkeintä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti