Ystävät rakkaat.

Olen viime aikoina miettinyt paljon perheen ja parisuhteen ulkopuolisia ihmissuhteita ja kaipaillut siinä sivussa ystäviäni. Tajusin, että olen paikkakunnanvaihdosteni jälkeen erkaantunut entisistä ystävistäni radikaalisti. Nyt olen koettanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja lämmitellä uudestaan ystäväsuhteita, jotka ovat laimentuneet ja unohtuneet aikojen saatossa. Ennen niin tärkeät ja jokaiseen päivään kuulunet ihmiset ovat vain jotenkin jääneet unholaan ja yhteydettömään tilaan. Huono selitys ja oma syy. Ei vain muka ole aikaa ikinä. Tähän on saatava muutos. Aika ja matka eivät saisi olla rasitteita ystävyyssuhteille, mutta jos virheen on antanut jo tapahtua, onko enää paluuta?

Vietin pitkään aikaan ihanimman lauantain ystäväni syntymäpäivillä porukassa joka muodostui osittain puolitutuista, osittain kavereista, puolisosta, työkaverista ja ystävästä. Olin ensin melko arka ja tunsin itseni hivenen ulkopuoliseksi, mutta iltaa kohti tunnelma oli erittäin lämmin. Sain tuntea pitkästä aikaa ystävyyden lämmön ja yhteensopivan porukan lämpöisen tunnelman. Tämä ilostuttaa minua vielä pitkään.

Ystävyys on ikuista. Parhaimmillaan se kestää myös monien vuosien yhteydettömyyden ja silti jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi jäivät.