Justiina on myös lähtenyt liikkeelle lähes ryömimällä. Tällä hetkellä reviirinä on vielä kutakuinkin tupakeittiömme keskiosa, mutta päivä päivältä tyttö uskaltautuu kauemmas retkille. Hauskaa näkyy olevan jos tytön nappaa kainaloon lähtiessään toiseen huoneeseen ja päästää hänet siellä irti. Termi on siksi tuollainen lähes ryömintä, kun meno on jokseenkin puoltavaa, vähän sellaista ryömimisen ja mittarimatoilun välimallia; pääasia lienee, että eteenpäin pääsee. Nyt alkaakin sitten kiellettyjen paikkojen ja ei-sanan opettelu. Pistorasiat ja johdot olisivat niin ihania nuoltavia, mutta äiti on typerä ja sanoo aina vaan ei.
Viime aikoina myös rakkautemme hedelmä on myös alkanut jutustelemaan ihan uuteen malliin. Suurin osa on vielä kaikkea todella sekavaa supellusta ja pälinää, mutta on muutama vakiotavu joita saamme kuunnella: väy-väy-väy, tät-tät-tät ja vavv-vavv-vavv. Suun motoriikan opettelu tuo mukanaan hirveän hauskoja ilmeitä ja juttuja; ensin puhalleltiin, sitten näytettiin koko ajan kieltä, nyt louskutetaan leukoja ilman ääntä. Kaikkea se oppiminen teettääkin.
Kaikki yllä mainitut asiat ovat tapahtuneet oikeastaan viimeisen viikon sisällä ja nyt tuntuukin siltä, että olen jo itsekkin ihan pyörällä päästäni tämän pompsauksen kanssa. Niin se vaan Justiina kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia ja meillä ei ole enää tietoakaan pikkuvauvasta (joko kohta saa tehdä toisen?)
Isä-ihminen on ollut tämän viikon lomalla ja sekös on minun mieltäni lepuuttanut. Niin monta tekemätöntä työtä on saatu tehtyä, minä olen saanut vähän "lomaa" Justiinan hoidosta, minä ja mies olemme nähneet toisiamme "pitkästä aikaa" kunnolla ja molemmat olemme rentoutuneet ihan urakalla. Viikonloppuna lähdemme päivä Tukholmassa risteilylle siskoni ja hänen miehensä kanssa ilman lapsia; rentoutuminen jatkukoon siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti