Rakkauden siemen.

Niinhän tässä kävi, kuten vähän arvelinkin. Keväällä kovalla tohinalla kylvämäni ja hössöttämäni hyötykasvien taimet jäivät jo loppuraskauden aikaan hivenen unholaan ja lopullisesti ne menehtyivät, kun vauva tuli taloon. Ei harmita, saanhan taimistolta taimia jos haluan; toimivat viljelykset kuitenkin lopputalven aikaan mahtavana terapiana.

Pihatyöt etenevät etana-vauhtia, kasvihuone ei lainkaan ja viherkasvit nuupahtavat käsiin. Tärkein ja rakkain on kuitenkin hellässä huomassa, muulla ei tällä hetkellä ole niin väliä. Jaksaminenkaan ei vielä ole kohdallaan leikkauksen jälkeen ja ehtiihän noita pihatöitä tekemään vielä vuosien saatossa, ei se yhdestä kesästä kiinni ole. Onneksi on mies, jonka voin lykätä leikkaamaan nurmea tai perunan istutukseen. Onneksi on myös hyvin ulkona nukkuva lapsi, jotta pääsen kuitenkin välillä itsekkin edistämään pihan kuntoa sekä tuulettamaan päätäni.

Elämä muuttui kertaheitolla lapsen tultua. Olo on toisaalta hivenen haikea, päättyihän tässä yksi elämänvaihe. Pääosin mieleni on kuitenkin sujahtanut helpon ja luonnollisen tuntuisesti äiti-modiin ja olen kasvanut loppuelämän mittaiseen ajatukseen äitiydestä ja sitoutumisesta. Olen valmis siihen, että seuraavien useitten vuosien ajan on olemassa joku, joka tarvitsee minua lähes aina - olen jopa otettu tästä; ehkä elämääni tuli enemmän merkitystä tämän vastuullisen tehtävän myötä.

Tuntuu, etten saa nyt päästäni ulos lauseita, jotka siellä pyörivät. Syynä lienee väsymys ja ajatusten puuroutuminen. Ehkä lähden sohvalle viettämään pientä siestaa. En tiedä koska saan ajatukseni niin selväksi, että voisin kirjoittaa järkevästi. En myöskään tiedä, kuinka jatkan bloggaamista. Raskausblogini tuli tiensä päähän ja tämä tuntuu jotenkin ei omalle. Ehkä on aika muokata minun elämääni ja päätäni käsittelevä blogi sopivaksi äiti-ihmiselle; ehkä siis muokkaan tästä blogista uudenlaisen, joka kertoo vauva-arjesta, äidin omista piperröksistä ja pään sisällöstä. Luulen, että se voisi olla luonnollisin reitti jatkaa bloggaamista. Ohjelmassa seuraavaksi siis blogin ajankohtaistamista. Siihen voi tovi vierähtää.