Ompas sitkeitä ajatuksia; mitä enemmän koittaa olla miettimättä, sitä kovemmin ne puskee läpi. Ajatusten aiheena on vauvat. Muutama kuukausi takaperin tajusin, että voisin ihan hyvin ruveta tekemään lapsia. Olisin siihen valmis. Tai ei kai siihen koskaan ole kokonaan valmis, mutta niin valmis kuin nyt voi olla tässä vaiheessa. Eihän se ole kiinni rahasta tai ajasta. Jos alkaa miettimään, että milloin on sopiva aika tai tarpeeksi rahaa, niin joutuu ikävä kyllä vastaamaan molempiin kysymyksiin "ei koskaan". Joten olisin valmis. Ja vielä kaiken tämän puntaroimisen jälkeen entistä valmiimpi.
Kerroin nämä mietelmät avomiehelleni, jonka kanssa olemme pitäneet hynttyyt yhdessä 011007 alkaen. Eihän suhdetta ole takana kuin kaksi vuotta, mutta kyllä tämä nyt on se loppuelämäni mies. Mies on minua vuoden nuorempi eikä vielä ihan valmis isyyteen. Hänen mielestään vielä ei ole oikea aika eikä tilanne. Kyllä hän koko ajan vähän ajatukselle lämpenee, mutta vielä emme varmuusvälineistä ole luopuneet. Tokihan välillä tulee romanttisten hetkien puitteissa hieman leikittyä, mutta kuulemma jos vahinko sattuu, niin tulkoon vaan. Välillä minua kummastuttaa tämä ajatus; suunniteltu lapsi ei olisi vielä tervetullut, mutta jos vahingon kautta väkisin haluaa maailmaan tulla niin tulkoon vaan. Outoa kenenkään muun mielestä?
Kuitenkin, nyt kun asia on jäissä ja minä haluaisin lapsen, niin ei se ajatus taida mielestä lähteä kulumallakaan. Vielä lisäpotkua vauvakuumeelleni antaa lähiympäristössä olevat vastasyntyneet lapset ja odottavat äidit. Pakkohan se nyt on vain jaksaa odottaa, kun itse olen kerran tähän suhteeseen sitoutunut ja tahdon kunnioittaa mieheni mielipidettä. Ilmoitin kyllä, että 25 vuotta en aio täyttää ennen yrittämistä. Olenko nyt julman, liian määrätietoisen ja itsekeskeisen vauvakuumeilevan naisen perusmalli? Tietysti jos vielä kahden vuoden päästäkään mies ei antaudu tai ole valmis isäksi niin ei kai siinä sitten ole muitakaan vaihtoehtoja, kuin sopeutua ajatukseen äitiydestä vasta 25 ikävuoden jälkeen. Mutta kun haluan!
Omituista; mies soitti kesken tämän kirjoittelun ja kertoi nähneensä viime yönä unta minusta raskaana. Liekkö enneuni vai alitajuinen pelko viime leikkikerrasta johtuen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti