Uutta toivoa esikoulusta.

Sain tänään tosi kiinnostavan puhelun kylällä olevasta erikoislasten esikoulusta. Kyseessä ei kaiketikkaan ole kehitysvammaisten vaan vähän hitaammin oppivien esikoulu. Siellä olisi pyykki- ja tiskihuoltohommaa, välipalan laittoa ja ajan antaessa myöten myös lasten kanssa olemista. Eli olisi tosi näpsäkkään hommaa tähän raskausajalle. Ja saahan siitä enemmän rahaa joka tapauksessa, kuin kotona olemisesta. Samalla selviäisi, että onko minusta työskentelemään lapsien kanssa. Olen jo ihan innoissani. Menen huomenna käymään juttelemassa paikan päällä. Ei soittaja-täti edes puhunut haastattelusta, haluaa kuulema vain jutustella kanssani ja nähdä minut; eli luultavasti tarkastaa, että olenko ihan kunnon ihminen. Muuten paikka kuulosti melko varmalle ja eivät kuulema ole saaneet sinne ketään tulemaan (IHME). Innolla ja odotuksella siis huomista kohti. JEIJ!