Tunne vs. Tunne.

Olen viime viikkoina käynyt läpi varmaan koko äitiyden tunneskaalan. Olemme olleet Justiinan liikkumaan oppimisen myötä eräässä suurimpia siirtymätilanteita ja se tuntuu ravistelevan tätä emoakin aikalailla. Olen kolunnut läpi ärtymyksen, väsymyksen, oman elämän kaipuun ja turhautumisen; vastapainona olen saanut kokea sydäntä pakahduttavaa rakkautta, mahdotonta ylpeyttä lapsestani, suurta omistushalua, ikävää ja ihanaa tunnetta siitä, että on olemassa joku jolle minä olen virheetön ja yksi tärkeimmistä maan ja taivaan välillä.

Aion nyt kärjistää menneinä viikkoina tuntemiani tunteita ja ajattelemiani ajatuksia; luvassa on siis tosi hyvä vastaan tosi huono päivä. Tilanteet ovat siis jopa liioiteltuja, joten pitäkää vaan ne lastensuojeluviranomaisten numerot piilossa.

Voi harmi, kun meni nukkumaan, ihanhan tässä tulee jo ikävä ja tylsyys.

><

Luojan kiitos, sammui lopultakin, en olisi enää jaksanut hetkeäkään.

Ompa mukavaa, kun saan pitää sinua sylissäni ja viihdyt siinä niin hyvin.

><

Etkö voisi olla edes pienen hetken lattialla? Ei tässä kukaan jaksa koko päivää sylitellä.

Toivottavasti en joudu luopumaan sinusta koskaan.

><

Tulisi nyt vaikka imurikauppis, jolle voisin antaa sinut vaikka viikoksi.

Ihanaa, että olen niin tärkeä sinulle.

><

Saisinko, ***kele, käydä edes vessassa ilman itkuraivareita?

Olen niin ylpeä, kun opit kierimään ja harjoittelet ryömimistä.

><

Pysyisit paikallasi, niin ei tarvitsisi sitten itkeä kun parkkeeraat itsesi johonkin nalkkiin.

Oletpa hauska vekkuli, kun otat itse lusikasta kiinni!

><

Nyt muuten loppui se ruuan kanssa leikkiminen tai ei syödä ollenkaan.

Tuleppa tänne äitin syliin, täällä voit olla aina.

><

Meneppä vaikka tuonne isäsi syliin, äiti ei nyt jaksa.

Rakastan sinua yli kaiken ja haluan jakaa sen kanssasi.

><

Rakastan sinua, mutta luultavasti vain siksi, että olet tyttäreni.

Voi pientä itkuiitaa, tule tänne niin äiti lohduttaa.

><

Ei sinulla mitään hätää ole, siinäpähän voliset.

Voisin varmaan jatkaa tätä listaa loputtomiin jos meinaisin käydä läpi kaikki viime viikkoina ilmenneet arkipäivän tilanteet ja niissä havaitut todella ristiriitaiset tunteet. Hassua huomata, miten vastakkaisia reaktioita eripäivinä voikaan syntyä ja miten voimakkaasti nämä reaktiot laittavatkaan aivorattaita pyörimään.

Olen tullut siihen tulokseen, että tunteet liittyvät äidiksi kasvamiseen ja oman itseyden säilyttämiseen; siis identiteettikriisi uhkaa. Myös lapsen tunteiden, tarpeiden, viestien ja turhautumisen ymmärtäminen vaatii harjoittelua; ei ole helppoa esittää aurinkoa, jos on noussut väärällä jalalla sängystä, vaikka kuinka tietää sen ettei lapsi tee tahallista kiusaa ja ärsytystä.

Äitiys - maailman ihanin asia ilman sitä vaaleanpunaista pilveä.