We did it!

Selvittiin nääs hengissä! Vesisateesta huolimatta, reissu meni yli odotusten. Ei natinaa, kitinää, niskapaskaa, megapuklailua, maitomaratoonia; kiitos rakas lapsosemme! Ennakointi oli tämän reissun pelastus; vasten normaaleja kotitapojamme herätimme tyttösen syömään sopivassa saumassa, ettei nälkään herääminen aiheuta hirveää huutoa ja yllätä hankalassa paikassa. Justiina nukkui suurimman osan reissusta ja hereillä ollessaan oli hyväntuulinen. Miehen ollessa KYS:llä, me tytöt vaan syliteliin odotushuoneessa; sekin varmaan lisäsi iloisuusastetta. Pääsimme myös ennen kotimatkaa varikolle serkkupojan luo; pienelle kuiva vaippa sekä maitoa, isoille kofeiinia. Vasta kotimatkalla alkoi jonkinasteinen nurina ja itku. Paras hetki myös Justiinan mielestä näkyi olevan kotiin palaaminen; tytön kasvoille levisi niin onnellinen hymy, kun nostin turvakaukalon pöydälle ja tutut maisemat tavoittivat hänen silmänsä. Sen jälkeen sitten olikin luvassa syöntiä, väsymysparkua ja kainaloon nukahtamista. Myös me vanhemmat olemme ottaneet ihan levon kannalta, oli aika väsyttävä reissu huomioonottaen, että nukuimme viime yönä ehkä viitisen tuntia tyttösen iltavirkkuilun ansiosta. Ei ehkä ihan heti oteta uusintareissua, vaikka hyvin menikin.