Ystävät rakkaat.

Olen viime aikoina miettinyt paljon perheen ja parisuhteen ulkopuolisia ihmissuhteita ja kaipaillut siinä sivussa ystäviäni. Tajusin, että olen paikkakunnanvaihdosteni jälkeen erkaantunut entisistä ystävistäni radikaalisti. Nyt olen koettanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja lämmitellä uudestaan ystäväsuhteita, jotka ovat laimentuneet ja unohtuneet aikojen saatossa. Ennen niin tärkeät ja jokaiseen päivään kuulunet ihmiset ovat vain jotenkin jääneet unholaan ja yhteydettömään tilaan. Huono selitys ja oma syy. Ei vain muka ole aikaa ikinä. Tähän on saatava muutos. Aika ja matka eivät saisi olla rasitteita ystävyyssuhteille, mutta jos virheen on antanut jo tapahtua, onko enää paluuta?

Vietin pitkään aikaan ihanimman lauantain ystäväni syntymäpäivillä porukassa joka muodostui osittain puolitutuista, osittain kavereista, puolisosta, työkaverista ja ystävästä. Olin ensin melko arka ja tunsin itseni hivenen ulkopuoliseksi, mutta iltaa kohti tunnelma oli erittäin lämmin. Sain tuntea pitkästä aikaa ystävyyden lämmön ja yhteensopivan porukan lämpöisen tunnelman. Tämä ilostuttaa minua vielä pitkään.

Ystävyys on ikuista. Parhaimmillaan se kestää myös monien vuosien yhteydettömyyden ja silti jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi jäivät.

Haaste.

Aion nyt toteuttaa jo parikin kuukautta roikkuneen haastelistan asioista joiden tahtoisin ja toivoisin toteutuvan loppukevään sekä kesän aikana. Haasteen listan tekoon sain täältä.

Vessan kalusteet

Tällä hetkellä vessassa on seinän levyinen, vanha ja jokseenkin nuhjaantunut pöytätaso, jossa lavuaari on kiinni. Vessassa ei ole lainkaan kaappeja. Tämän asian tahtoisin muuttuvan siten, että vessassa olisi mahdollista pitää tavaroita muuallakin kuin tämän hetkisessä rumassa peilikaapissa. Kalusteet antaisivat myös tilaa vessaan, sillä tämän hetkinen taso on melko leveä.

Kaunistautuminen

Tällä tarkoitan sitä, että olisi todella mahtavaa jos olisin sinut naamani ja kroppani kanssa. Olen nykyään osittain jo päässyt tähän pisteeseen, mutta vielä olisi työtä jäljellä. Tämä asia on nyt ihan päästä kiinni, ei ulkonäön muuttamisesta. En ole kuitenkaan mikään laihduttaja, enkä myöskään nyttemmin kova kosmetiikan käyttäjä, joten kyse on itseni hyväksymisestä tällaisena kuin olen.

Hyvän hiustyylin löytäminen

Ihan yksinkertaisuudessaan siis haluaisin pään josta pidän ja jota en halua muokata koko ajan. En vain tiedä vielä millainen se on. Niimpä olenkin antanut parturille usein vapaat kädet, ehkä se lempitukka sitä kautta joskus löytyy.

Onnistunutta satoa kasvihuoneesta

Saimme nyt sitten viime viikolla tuonna pihalle kasvihuoneen. Mullat ovat jo asemissa, vain kasvit siis puuttuvat. En ole ikinä ollut mikään viherpeukalo, joten voikin olla kyseenalaista tämä kasvihuonesadon saanti.

Kyky nauttia ihan vaan olemisesta

Eli ottaa ihan omaa aikaa. Olla tekemättä mitään. Loikoilla. Ei vaan meinaa malttaa, kun koko ajan silmiin sattuu jotain, minkä kimpussa voi alkaa ahertamaan. Sitä vaan jatkaa ja jatkaa ja sitten huomaakin kellon olevan jo niin paljon, ettei ehdi nukkumaan kuin 6 tuntia ennen töihin heräämistä.

Virkeämpi seksielämä

Tämä voidaankin sitten liittää suoraan tuohon edelliseen. Kun siis malttaisi viettää aikaa ihan tekemättä mitään, niin tämäkin puoli voisi piristyä.

Raskaus

Ja tämähän saadaan aikaan jos edellinen toteutuu. Lisää aikaa, lisää seksiä, lisää vatsaa. Ei kai kukaan ole vielä haravan tai lapion kanssa pihalla heiluessaan tullut raskaaksi? Tämän asian kanssa en kuitenkaan hötkyile, enkä mietikkään koko asiaa joka päivä. Kyllä se sieltä pullahtaa, kun aika on joskus kypsä.

Kesälomaretki

Vietämme mieheni kanssa kesälomamme elokuussa. Olisi toiveissa tehdä joku pieni reissu jonnekkin. En vain yhtään tiedä, että minne ja mitä tekemään. Tästä on puhuttu jo melko pitkään, joten uskoisin tämän toteutuvan.

Uusi grillauspaikka

Joku semmoinen hieno, hyvä ja ihana ratkaisu grillipaikaksi. Tällä hetkellä kesäherkut paistetaan tuommoisessa tiilikasassa joka hätäpäissään kyhättiin hirveässä pihvinnälässä. Saa nyt sitten nähdä. Voi olla, että menee ensi kesälle; vaatisi nimättäin jonkinmoista maan muokkausta tai aikamoista rakentamista.

Siinäpä nyt päällimäisenä mieleen tulevat tavoittelut. Kaikkihan nämä ovat vain itsestä kiinni. Kun vain menisi ja toteuttaisi. Pitääpä syksymmällä tehdä yhteenveto, että mitkä toiveet tuli täytettyä.

Vauvoja ja valittajia.

Sain viikonloppuna aimo annoksen pieneliöitten seuraa. Kävimme eilen siskon tyttären 1-vuotis synttäreillä ja se tyttö vaan taas vei minun sydämen, ties kuinka monetta kertaa. Hassu pikku apina se on ja kasvaa niin huimaa kyytiä, että tahdissa ei pysy.

Sitten eilen tavattiin ensimmäistä kertaa miehen siskon ja hänen miehensä Berninpaimenkoiran pentu Kyösti. Oli vallan hurmaava pakkaus. Räähkä vielä tietenki, mutta lutuinen silti.

On siis taas vauva- ja koirakuumetta ilmassa. Ne on kyllä outoja vaivoja, kun aina vaan tupsahtavat uudelleen mieleen, vaikka ne olisi päästään häätänyt pois jo monia kertoja. Kuumeet nyt eivät onneksi ole mitään pakkomielteiden tasoa, ihan vain hempsuista ajatusleikkiä. Kyllä sieltä kaikki tulee aikanaan.

Olen nykyään itse jotenkin niin iloinen ja positiivinen, etten jaksa kuunnella valitusta. Jatkuvasti valittavat ihmiset ärsyttävät minua nykyään jo melko paljon. Kun aina valitetaan joka asiasta ja valitetaan koko ajan. Miksi ei voida tuoda esille niitä hyviä asioita? Miksi pitää mainita vain ne huonot ja nekin vielä mahdollisimman negatiiviseen sävyyn? Miksi ei voida olla onnellisia siitä mitä on? Vai voiko asiat olla niin huonosti, että mikään ei ole hyvin? Olenhan itsekkin ollut välillä melko maissa ja pessimistisyyden kuoppaan haudattuna, mutta olen päässyt siitä yli yllättävänkin helposti. Se on tyäsin omasta päästä kiinni, kuinka asioihin suhtautuu. Tiedän, että tulee uusia huonompia kausia, mutta pääasia on yrittää olla onnellinen niillä eväillä mitä on matkaansa saanut. Ja stressaaminen pahentaa kaikkea, siksi en enää jaksakkaan stressata kaikesta koko ajan. Enkä myöskään jaksa valittaa. Spekuloin kyllä ja mietin asioitten "onnistumisprosentteja", mutta en odota aina huonointa ja kaiva aina asioitten huonoa puolta esiin, enkä jaksaisi kuunnella muittenkaan tekevän niin.

Olkaa ihmiset onnellisia ja nauttikaa elämästänne vaikka se ei aina helppoa olisikaan; elämänne on kuitenkin ainoa laatuaan ja uusia kortteja ei jaeta.

Perkele.

Ompa outoa olla hereillä tähän aikaan yöstä. Ja nimenomaan heräämässä eikä nukahtamassa. Kellohan on 01.39. Olen menossa lakkovahdiksi työpaikkani pihaan. Onneksi ennen aamukuutta ei pitäisi tulla porukkaa töihin, niin voidaan olla vähän vapaammin sinä pihalla ja ehkä jopa kahviossa. Nyt siis kahvia naamaan litrasotalla ja sanan säilä teräväksi. Voi kyllä olla, että jätän sen puhepuolen parilleni ja seuraaville vahtivuoroille. En jaksaisi naputtaa kellekkään töihin tulosta, kun itsekkin jo eilen leikittelin ajatuksella töihin menosta. En nyt sitten kuitenkaan rikkuriksi rupea.

Ei kai vaan lakkoon...?

Alkaa pikkuhiljaa olemaan olo kuin kuumilla hiilillä olisi. Tänään saadaan tietää joskus klo 19 jälkeen, että pitääkö tässä nyt ruveta lakkoilemaan vai ei. Jos lakko pääsee alkamaan, niin se on luultavasti pitkä kuin nälkävuosi. Ja nälkävuoden se vielä aiheuttaakin kauppojen hyllyjen lisäksi myös duunarin tilipussille; liiton lakkoavustus on huikeat 16€/päivä. Olenkin jo isältäni kysellyt lisätienestiä, jos lakkoon mennään. Jos lakko ei ala, niin kaikki elintarvikealan työläiset ja työnantajat ovat taatusti iloisia. Kunhan nyt vain saisivat kaikkia miellyttävän työehtosopimuksen nuijittua kasaan.

Tämä vetää duunarin melkolailla selkä seinää vasten. Vähän tekisi mieli mennä töihin, kun lakkopäiviltä saisi kuitenkin ainakin normaalin suuruista palkkaa ja ei tekisi mieli jättää työnantajaakaan pulaan, mutta kyllä se on vaan yhteisen asian puolesta taisteltava. Eihän jo valmiiksi sorrettu työntekijäpuoliole ainakaan vahvempi jos rivit alkavat rakoilemaan.

Ensi yönä menen kello 03.00 lakkovahdiksi työpaikan pihaan jos sopua ei synny. Siellä sitten rikkureille ja muille töihin tuleville auotaan päätä ja potkitaan henkisesi munille. Perin juurin mieltä ylentävää toiminta tuohon aikaan aamuyöstä. Lämmintä päälle ja eväät kainaloon, lakkovahdin liivit niskaan ja työlakia lukemaan. Houkuttelevaa.

Saakaa nyt helvetti se sopu aikaan, niin voidaan jo palata normaaliin päivä järjestykseen!!